Äidin esimerkki on ohjenuoramme

Hän oli sitkeä nainen, sodanjälkeisen Suomen sankari. Kun isä pääsi sodasta ostettiin maatila. Minä olin pieni ja äiti odotti Reinoa. Vielä ei ollut karjaa navetassa, ja kauppaan oli seitsemän kilometriä, pyörällä. Ei äiti oikein voinut lähteä, onneksi naapurin Eeva oli ystävällinen ja myi äidille maitoa, tiedä saiko niin tehdä. Äiti sanoi, että sinä kesänä me Irman kanssa syötiin paljon kurkkuja.

Koko ikänsä äiti kasvatti kaikkia mahdollisia vihanneksia ja marjoja, ja kävi niitä myymässä. Meni linja-autolla Tampereen ja Porin toreille, pyörä ja marjalaatikot autoon ja ne sitten pyörällä torille. Äiti oli kyllä kaikessa yritteliäs, piti karjan, kutoi matot, peitot, ryijyt ja kaikkea muuta. Ompeli vaatteet, pojille, isälle ja tietysti itselleen. Hän tilasi Hollannista jo silloin kukansiemeniä, kun niitä ei täältä saanut. Keräsi marjat ja sienet metsästä ja haki aina itse joulukuusen.

Äiti kuunteli aina maanantaisin kuunnelmat radiosta, kun televisiosta ei vielä mitään tiedetty. Isän kanssa he aina joskus menivät elokuviin. Äiti oli ahkera kirjastossa kävijä, hän varmaan luki enemmän kuin monet aikalaisensa naiset. Äitini oli tavallaan varaäitinä sisarensa kuoltua hänen joillekin lapsilleen. Kaikki lapset, vaikka ovat jo aikuisia, tarvitsevat jonkun luotettavan ihmisen rinnalleen, äiti oli sellainen.

Vanhempana hän kävi auttamassa sisartaan Hiljaa, joka hoiti heidän vanhaa äitiään. Junalla ja pyörällä silloin kuljettiin. Kun asuimme Raumalla tuli äiti aina joskus meille päiväksi. Kun olimme töissä, hän leipoi, teki muuta huushollia ja kun tulimme kotiin oli yllätys suuri, kun valmis ruoka odotti pöydässä.

Kun sitten olivat isän kanssa eläkeiässä saivat reissata veteraanien ja eläkkeensaajien kanssa. Linja-autolla menivät porukalla, ei ollut enää lehmät ja pojat esteenä.

Liian aikaisin äitimme sai iäisyyskutsun, kun verisuoni päästä katkesi. Alle 70:n ikäinen tarmonpesä sai kutsun Taivaan kotiin. Surumme oli suuri ja kesti kauan, kaipaus ja kiitollisuus ovat nyt meidän mielessämme.

Äidin esimerkki on ollut ohjenuoramme, elämämme poluilla. Aina emme ole olleet hänen vertaisiaan, mutta esimerkki on ollut hyvä ja kannustava. Minä ja pojat olemme saaneet äidiltä paljon elämäämme varten. Yksi on nyt poissa, mutta meitä on kaksi jäljellä.

Kiitollinen saan olla kaikille varaäideille, joita elämän varrella on ilmaantunut. Onnellisia äitienpäivän hetkiä tutuille ja tuntemattomille. Valkovuokot ovat joka vuosi yhtä kauniita.

Irma Suonpää

Rauma