Aloitteet viestivät kansan tunnoista

Vuodesta 2012 lähtien on ollut käytössä mahdollisuus saada kansalaisaloitteen kautta jokin tärkeäksi koettu asia eduskunnan käsittelyyn.

Aloitteiden suosio on viime aikoina kasvanut ja tällä hetkellä niitä on käsittelyä odottamassa kymmenkunta.

Eduskunnassa aloitteiden määrän lisääntymistä ei ole katsottu yksinomaan hyvällä, vaan niiden sanotaan nielevän yhä enemmän aikaa muulta eduskuntatyöltä.

Eduskunnan puhemiesneuvostossa onkin virinnyt haluja nostaa kansalaisaloitteeseen vaadittujen allekirjoitusten alarajaa nykyisestä ylöspäin.

Pelkona on, että aloitteiden käsittely ja selvittely vie liikaa aikaa varsinaiselta lainsäädäntötyöltä.

Eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen on perustellut muutospainetta muistuttaen aloitteiden käsittelyn vievän aikaa ajankohtaiskeskusteluilta ja hallituksen selonteoilta.

Päätöksiä suuntaan tai toiseen ei ole tehty ja joka tapauksessa mahdolliset muutokset ajoittuvat vasta tulevalle vaalikaudelle.

Kevään aikana on oikeusministeriössä tekeillä selvitys kansalaisaloitteiden toimivuudesta ja kehittämistarpeista.

Pekkarisen selitys aloitteen vievän aikaa ajankohtaisilta keskusteluilta tuntuu oudolta, sillä kansalaisten kannanotot ja allekirjoitukset ovat nimenomaisesta keskustelua ja puhetta kansanedustajien suuntaan.

Ne viestivät kansalaisten tunnoista kulloinkin ongelmallisiksi koetuista asioista, siis ajankohtaiskeskustelua aidoimmillaan.

Kansalaisaloitteet ovat osoittautuneet merkittäviksi edustuksellisen demokratian täydentäjiksi.

Maanantaina käynnissä oli 58 aloitteen allekirjoitusten kerääminen. Päättyneitä on kirjattu 640.

Kaikkiaan 717 vireille laitetusta kansalaisaloitteesta vain 18 on päätynyt eduskuntaan eli saavuttanut vaadittavan 50 000 allekirjoittajan rajan.

Netissä aloitteen allekirjoittaminen on helppoa, mutta sen verran työlästä, että mukaan lähteminen tapahtuu tosimielellä.

Siitä kertoo sekin, että valtaosa on sittenkin yltänyt vain muutamaan tuhanteen nimeen.