Yrittäjäpatsaan reilu viikko sitten saanut Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski luuli pääsevänsä vähän helpommalla, kun hän siirtyi Uudestakaupungista Raumalle syksyllä 2012.
Harhaluulo karisi jo seuraavana kevättalvena, kun Rauman telakalta alkoi tihkua huolestuttavia tietoja: STX taitaa Rauman toiminnan alas.
Uudenkaupungin kokemusten perusteella Koski päätteli, ettei telakkaa saisi konkurssiin päästää. Hän keräsi joukkonsa ja ryhtyi varautui sammuttamaan tulipaloa ennen kuin se ehtisi kunnolla roihahtaa.
Kaupungintalolla ruvettiin valmistelemaan telakka-alueen ostoa. Se oli viisas veto, sillä omistajana kaupunki pystyi vaikuttamaan siihen mitä meriteollisuuspuistossa tehdään. Ja kuka tekee.
Rauman telakan jatkon turvasivat rohkeat yksityiset sijoittajat, mutta kaupungin tuki oli pelastushankkeessa elintärkeää.
Koski ja muut ramppasivat ”isolla kirkolla” lukuisia kertoja. Valtiota oli vaikea saada mukaan rahoitukseen. Jäänmurtajia operoiva Arctia Shipping oli kiinnostunut, mutta virkamiehet kielsivät menemästä mukaan moiseen auringonlaskun bisnekseen.
Esimerkiksi valtion omistajaohjausyksikön päällikkö ilmoitti lehtihaastattelussa, ettei työpaikkojen turvaaminen tai aluepolitiikka ole riittävä peruste yritysten valtionomistukselle, eikä valtion pitäisi lähteä omistamaan huonosti hoidettuja yrityksiä (LS 27.1.2013).
Raumalainen laivanrakennus jatkuu, ja Turun telakalla on töitä vuosikausiksi. Meriteollisuuden aurinko ei suostu laskemaan.
Auringonlaskun alasta puhuivat kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiehet jo silloin, kun Koski aiemmin Uudenkaupungin johtajana kävi Helsingissä puhumassa autotehtaan tulevaisuuden turvaamisesta.
Ahtaalla Valmet Automotive pitkään olikin, mutta nyt näyttää taas valoisalta. Autotehdas työllistää nelisentuhatta ihmistä, ja investoinnit akkutekniikkaan avaavat lupaavia näkymiä.
Auringonlaskuun viitattiin silloinkin, kun UPM sulki Rauman paperitehtaan kolmoskoneen. Painopaperin kysyntä ja tuotanto on hiipunut, mutta edelleen puhutaan valtavista määristä.
Metsäteollisuudella kokonaisuutena menee varsin hyvin. Metsäjätit jauhavat voittoa. Ja mikä tärkeintä: ne investoivat edelleen Suomeen.
Äänekosken suuri biotuotetehdas vihittiin käyttöön viime viikolla ja muita hankkeita on vireillä. Niin perinteisiä kuin aivan uudenlaisia tapoja hyödyntää suomalaista metsää.
Presidentti Sauli Niinistö huomautti Äänekosken sellutehtaan vihkijäisissä, että metsäteollisuuden taloudellista merkitystä korostaa, että tuotannossa tarvittavat raaka-aineet ja palvelut hankitaan valtaosin kotimaasta.
Luova tuho on usein kuultu perustelu sille, miksei vanhoja toimialoja tai yrityksiä kannata tukea. Ajatus kulkee niin, että heikot häviävät ja tilalle tulee uusia bisneksiä. Työvoima ja resurssit vapautuvat parempaan ja tuottavampaan käyttöön.
Isossa kuvassa näin onkin. Aina ei missään nimessä kannata roikkua vanhassa ja kuihtuvassa.
Poikkeukset vahvistavat säännön. Varsinkin paljon työllistävillä aloilla kannattaa katsoa kaikki kortit ennen kuin julistetaan aurinko laskeneeksi.
”Luova tuho on usein kuultu perustelu sille, miksei vanhoja toimialoja tai yrityksiä kannata tukea.”
Kirjoittaja on Marva Median päätoimittaja
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.