Eri elämänpiirien kuuluukin sekoittua

Mielenterveyskuntoutujien asuttaminen on aihe, joka poikkeuksetta kerää negatiivisia näkemyksiä tulevasta naapurustostaan.

Niin tälläkin kertaa, kun Raumalle on tulossa kuntoutumiskoteja kahteen eri paikkaan.

Esimerkiksi tämän lehden Tekstaritalikossa on jo muutaman viikon ajan kommentoitu kahta ajankohtaista hanketta ja erityisesti kritisoitu niiden sijoittumista omaan naapurustoon.

Kaupunkiin on tulossa mielenterveyskuntoutujille suunnattu palvelukoti Paloahteelle, ja tässä hankkeessa asialla on Attendo.

Lisäksi kaupunki kaavoittaa Lotanpellonpuistoa uusiksi Kappelinluhdassa, jotta alueelle voi sijoittaa kolme mielenterveyskuntoutujien 15-paikkaista asuinyksikköä.

Näille yksiköille on suuri tarve kaupungissa. Attendo korvaa uudella yksiköllä Lapissa toimintansa päättävän palvelukodin. Kolmea uutta palvelukotia tarvitaan, koska nyt raumalaiset mielenterveyskuntoutujat asuvat väliaikaisella luvalla Paravaheessa.

Kannanotoista on havaittavissa rinnastus, jossa mielenterveyskuntoutuja mielletään samaksi asiaksi kuin päihteidenkäyttäjä. On esitetty, että palvelukodeille olisi kauempanakin tilaa ”pois kaupungin houkutuksista”.

Kuinka pielessä käsitykset ovatkaan. Ensinnäkin mielenterveyskuntoutujien palvelukodit ovat päihteettömiä. Toisekseen mielenterveyden sairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin ja niistä parantuminen vaatii kuntoutusta.

Tuettu kuntoutuminen puolestaan sujuu parhaiten niin sanotusti ihmisten ilmoilla, osana aivan tavallista elämänpiiriä, jossa tehdään samoja asioita kuin muutkin.

Suomalainen vahvuus on aina ollut, että naapurustot sisältävät monenlaista asumista. Omakotitalot, rivitalot, vuokratalot ja palvelutalot ovat kaikki ripoteltuina toistensa joukkoon. Näin vältetään eriarvoistuminen ja eristäminen. Jako parempiin ja huonompiin alueisiin ei edesauta solidaarisuutta, yhteenkuuluvuutta. Samaan veneeseen kuuluminen on suomalaisen vakauden tae eikä sen murentaminen hyödytä meistä ketään.

”Kuinka pielessä käsitykset ovatkaan.”