Jytkyjen siemenet kylvettiin Viikingin aikaan

Perussuomalaisten puheenjohtajuuden ympärille on virinnyt jo pientä keskustelua ja spekulointia. Aihe tuntuu monia kiinnostavan. Muutama nelosketjun henkilö on puheenjohtajakisaan jo ilmoittautunut.

Ykkösketjun Halla-aho on väläytellyt mahdollista osallistumistaan, kuulostaa olevan kannatustakin. Muut ykkösketjulaiset odottelevat istuvan päällikön ratkaisua, se kuultaneen kevään korvalla.

Rohkeasti vain leikkiin mukaan ihan sieltä ykkösketjun takaakin, jos kiinnostusta on. Saattaisi tulla nostetta ja väriä lisää jopa näihin keväällä joka kunnassa pidettäviin ”kirkollisvaaleihin”.

Demareilla on oma puheenjohtajavalintakarnevaalinsa ihan kohta, mutta eipä niistä ole paljon kahvipöydissä tarinoitu. Demarit vaan ovat nykyisin hajuttomia, värittömiä ja mauttomia.

Muistelin, koska omassa ympäristössäni alettiin enemmän ja kiihkeämmin puhumaan sekä seuraamaan perussuomalaisia. Se oli niitä aikoja, kun Tony ”Viikinki” Halme julisti ryhtyvänsä kansanedustajaehdokkaaksi. Hänhän meni läpi valtavalla äänivyöryllä.

Oman osansa nosteesta sai myös nykyinen puheenjohtaja Soini, hänkin kiipesi Arkadianmäelle samana vuonna. Tokihan Soini myöhemminkin olisi nosteen luonut, mutta kyllä se niihin aikoihin tulevien jytkyjen siemenet kylvettiin jo kansan keskuuteen.

Siitä se ajatus hyvin monella lähti, itämisaikahan täällä Pohjolassa on toisinaan varsin pitkä. Silloin oli vahvasti esillä maahanmuuttoasiat ja huoli kansan eriarvoistumisesta sekä turvallisuus yleensäkin. Eivät ihan vieraita ole tänäkään päivänä.

On ihan tosiasia, että monelle perussuomalaisten kannattajalle ja äänestäjälle on tullut nykyisen hallituksen toimesta kohtalaisen kylmää kyytiä, ei kaikkia keskustalaisiakaan naurata.

Puolueiden ja hallituksien ohjelmat ei tietenkään käy käsi kädessä. Mutta jos eroavaisuudet ovat liian suuria ja räikeitä, niin uskottavuus menee väkisin. Sitähän tosin sanotaan, että aika haavat parantaa. Isot haavat vaativatkin sitten tikkejä ja enemmän aikaa, aina ei auta sekään.

Urheilujoukkueet herättelevät valmentajan vaihdoksella, kun peli ei kulje. Toisinaan se auttaa ja toisinaan ei. Joskus on siirryttävä takaisin myös hyväksi todettuun vanhaan pelitapaan.

Eduskuntapuolueista varsin monet voisivat vilkaista sinne taaksepäin eli palata hiukan juurilleen. Se olisi myös maan etujen mukaista.

Vaihtoehtojahan löytyy myös eduskunnan ulkopuoleltakin.

Ari Saukko