Karra sai pysäkkinsä

Karran pysäkillä myytiin matkalippuja ja paikka toimi postipisteenä. Esim. junan tuoma posti jaettiin sieltä oman kylän lisäksi naapurikylään.

Vuoden1906 loppupuolella Eurajoella heräsi uudelleen toive pysäkin saamiseksi Rauman ja Vuojoen välille Karran tasoristeyksen kohdalle.

Seuraavan vuoden syyskuussa pidettiin kokous Karran tilalla, jossa tilallinen Akseli Kares sitoutui luovuttaman ilmaiseksi myös pysäkkialuetta varten tarvittavan viljeltävän maan. Lisäksi läsnä olleet talolliset, jotka edustivat eri kyliäkin, lupautuivat rakentamaan ja kunnossapitämään tien syynitiestä pysäkkialueen rajaan asti ja toimimaan niin, että tie joutuu yhteisen maantiejakoon.

Huhtikuussa 1908 rautatiejohtokunta vuokrasi Eurajoen Osuuskaupalle Karran pysäkiltä makasiinialueen.

Pysäkin rakentaminen oli aloitettu jo vuoden 1907 puolella ja se valmistui vuoden kuluessa. Kuitenkin jo joulukuussa 1908 päätettiin viipymättä rakentaa pysäkille sivuraide, koska sieltä tuli alkaneen talven aikana lähetettäväksi suuria määriä puutavaraa Raumalle.

Maamiehenneuvoja J. E. Färd oli marraskuussa 1919 anonut lupaa saada jatkaa Karan pysäkille tulevaa tietä omistamalleen maa-alueelle.

Lupa myönnettiin toistaiseksi jätetyn piirustuksen mukaisesti. Päätökseen sisältyi ehto, että hän laittaa alueensa rajalle veräjän ja vastaa  vahingoista, joita voi aiheutua rautatielle, jos eläimet pääsevät radalle.

Tie annettiin toistaiseksi ja Färd  velvoitettiin luovuttamaan se rautatien haltuun vaadittaessa..

Vihtori Ettala Tl Lapista perusti Vaimalaan eli Karraan höyrysahan 1921-1922.

Saha, joka oli ns. kehäsaha, tarjosi palvelujaan puutavarayhtiöden ohella myös yksityisille.

Ettalan jälkeen saha siirtyi Emil Jaakkolalle ja hänen kuoltuaan 1940-luvun puolivälissä perikunnalle, jonka omistuksessa se oli 1960-luvuille asti, jolloin Eurajoen kunta osti sen.

Karran sahalla sahattiin viimeisen kerran 1950-luvun alkupuolella, jolloin se oli vuokrattuna ulkopuolisille.

Saha sijaitsi pysäkkiin nähden toisella puolella rataa.

Karran pysäkinhoitajana oli ensin pitkään Valtteri Euren ja hänen jälkeensä rouva Salme Laakeristo miehensä Artturin avustamana.

Karran pysäkillä myytiin matkalippuja ja paikka toimi postipisteenä. Esim. junan tuoma posti jaettiin sieltä oman kylän lisäksi naapurikylään. Pysäkki oli myös nuorison suosima kokoontumispaikka.

Kun rata siirtyi valtiolle ja saha lopetti toimintansa, poistettiin Karralta miehitys. Niinpä Karra toimi vuodesta 1953 miehittämättömänä seisakevaihteena ja muutettiin seisakkeeksi tavaraliikenteen loppuessa 1962.

Henkilöliikenne puolestaan päättyi keväällä 1988.

Rakennus myytiin yksityiselle, joka siirsi sen huvilalleen.