Kaupan vapautta on puolustettava

Muun maailman kannalta olisi parempi, ettei Yhdysvaltain presidentti Donald Trump yrittäisi toteuttaa vaalilupauksiaan.

Uusin ongelma meille muille on syntymässä siitä, että Trump virittelee kaupan esteitä viennillemme Yhdysvaltoihin. Aluksi vaikeutetaan teräksen ja alumiinin vientiä tullimaksuin.

Trump pystynee jotenkuten hoitamaan oman yrityksensä taloutta, mutta koko kansantalouden hoitamisessa hän vaikuttaa tunarilta.

Ilmoittaessaan tuonnin tullimaksuista hän kehaisi, että kauppasodat on helppo voittaa. Maailmankaupan historia kertoo muuta: kauppasota on helppo aloittaa mutta vaikea lopettaa ja siinä yleensä kaikki häviävät.

Onkohan kukaan kertonut Trumpille, että Yhdysvaltain talouden kasvu ja menestys maailman suurimmaksi perustuu paljolti maailmankaupan vapauttamiseen viime maailmansodasta lähtien.

Avoimet markkinataloudet ovat hyötyneet eniten tullien ja muiden kaupan esteiden vähentämisestä ja poistamisesta.

Näin on myös Suomen osalta. Jos maailmankauppaa ei olisi vapautettu viimeisten seitsemän vuosikymmenen aikana meille edullisesti, elintasomme olisi huomattavasti matalampi.

Suomi elää paljolti viennistä. Kansantuotteestamme lähes puolet tulee vientialoilta. Siksi meidän sopii puolustaa kaupan vapautta kaikissa oloissa.

Koko maailmantalouden kannalta kaupan vapauttaminen tulleista ja muista esteistä on arvokas asia.

Siitä ovat hyötyneet lähes kaikki kansantaloudet. Kauppaa onkin vapautettu monenkeskisin neuvotteluin ja sopimuksin jo 1940-luvulta lähtien.

Näin tehtiin monivaiheisissa GATT-neuvotteluissa neljän vuosikymmenen ajan. GATT-yhteisö muutettiin vuonna 1995 Maailman kauppajärjestöksi. Sen piirissä monenvälisiä neuvotteluja on pyritty jatkamaan.

Suomi kuuluu maailman laajimpaan vapaakauppa-alueeseen Euroopan unioniin ja sen talousalueeseen.

Kaupan alalla olemme hyötyneet EU-jäsenyydestä eniten. Vientiyrityksillämme on ollut vuodesta 1995 lähtien pääsy nyt yli 500 miljoonan asukkaan esteettömille markkinoille. Kun EU on tehnyt kauppasopimuksia myös kolmansien maiden kuten Kanadan ja Etelä-Korean kanssa, viejämme ovat hyötyneet niistäkin.

Muita järjestöjä, joissa vapaakauppaa harjoitetaan tai siihen pyritään, ovat esimerkiksi Pohjois-Amerikan NAFTA, Etelä-Amerikan Mercosur, Euraasian talousyhteisö ja Länsi-Afrikan talousyhteisö. Niidenkin jäsenmailla on enimmäkseen hyviä kokemuksia keskinäisen kaupan esteiden vähentämisestä.

Vapaakaupan tunnetuin oppi-isä on David Ricardo, 1800-luvulla vaikuttanut taloustieteilijä.

Hän esitti maailmankaupasta suhteellisen edun teorian. Sen mukaan kussakin valtiossa kannattaa erikoistua tuottamaan myös vientiin niitä tavaroita ja hyödykkeitä, jotka se valmistaa tehokkaimmin. Maahan sopii tuoda vastaavasti sellaista, mitä muut tuottavat tehokkaammin. Näin maksimoidaan monenkeskinen hyöty.

Ricardon teoria aineellistuu esimerkiksi IKEAn tavarataloissa.

Ruotsalainen suuryritys ostaa ja tuo myymälämaihinsa tuhansia tavaroita ja hyödykkeitä yli valtiorajojen niiltä valmistajilta, jotka tekevät niitä tehokkaimmin.

Me kuluttajat hyödymme, kun saamme kelpo laatua kohtuulliseen hintaan.

Esteettömässä maailmankaupassa on myös poliittinen, rauhaa edistävä ulottuvuus. Ne valtiot, joilla on paljon keskinäistä kauppavaihtoa, sotivat vähemmän.

”Kauppasota on helppo aloittaa mutta vaikea lopettaa.”

Kirjoittaja onemeritusdiplomaatti