Kiinnostus kuntavaaleihin näyttää heikonlaiselta

Kuva: Esa Urhonen

Jokapäiväisessä elämässä ei juurikaan näytä siltä, että kuntavaalit ovat kolmen viikon päässä.

Poliittinen toimeliaisuus näkyy enemmänkin valtakunnallisella tasolla puolueväännöissä, mutta kuntakentällä liikutaan lähinnä mielipidekirjoittelun merkeissä ja muutamissa toritapahtumissa.

Jo ehdokkaitten asettaminen tuotti yleisesti vaikeuksia, eikä sen seurauksena ole mitään nimenomaisia takeita siitä, että ehdolle olisi lopultakaan saatu riittävästi vaadittavat mitat täyttävää joukkoa.

Kuitenkin uusien valtuustojen merkitys on menestyksellisen kunnallispolitiikan toteuttamisen kannalta erittäin tärkeää.

Vaikka meneillään oleva sote-prosessi muuttaa päätökseen vietynä merkittävällä tavalla valtuustojen roolia, lähidemokratia ei missään nimessä menetä alkuperäistä merkitystään.

Tosiasia on, että äänestysvilkkaus on huolestuttavasti heikentynyt. Niinpä 1960-luvun ennätyslukemasta, liki 80 prosentista, on tultu huimasti alaspäin. Viime kuntavaalien äänestysaktiivisuus jäi noin 58 prosenttiin.

Se kertoo kuntalaisten ajattelevan, että äänestämisellä ei ole sellaista konkreettista merkitystä, että henkilökohtainen kannanotto olisi tarpeen.

Erityinen huolenaihe liittyy siihen, että nimenomaan nuorten osuus valtuustoehdokkaista ja valituiksi tulleista on suhteellisesti ja absoluuttisesti selvästi pienentynyt.

Tämän kehityksen laskusuunta alkoi kiihtyä vuosituhannen alussa, jolloin kuitenkin nuoria pyrittiin voimakkaasti aktivoitumaan myös kunnallispolitiikkaan.

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta ei mitenkään voi olla hyväksyttävää, että nykykehityksen myötä vain kolmannes nuorista äänestää.

Silti nuorison keskuudessa on tunnustettu, että juuri ehdokkaiksi asettuminen ja äänioikeuden käyttäminen olisi tehokkain vaikuttamisen keino.

Kansallisessa ikäjakautumassa tietysti vanhojen osuus niin sanottujen suurten ikäluokkien myötä kasvaa. Tätäkin kehitystä edesauttaa toisaalta se, että syntyvyys on painunut ennätysalhaalle.

Siinä kun nuorten ääni kuntapolitiikassa hiljenee, eläkeläiset ottavat entistä innokkaammin asiakseen valtuustovaikuttamisen. Siihen heillä on toki aikaa ja kokemusta annettavana, mutta silti nuorten näkökulman esilletulon väheneminen on peräti valitettava asia.

Näin vaalien alla on siis pakko todeta, että tulevien valtuustojen demokraattinen edustavuus ei tule olemaan sellainen kuin sen ikäjakauman perusteella tulisi olla. Valtuutettujen keski-ikä muodostuu väistämättä liian korkeaksi.

Kunnallisvaltuutettu on joka tapauksessa tärkeä vaikuttaja. Tässä tehtävässä onnistuminen ei toteudu osallistumalla vain valtuuston kokouksiin, joissa nuijitaan päätökset virkamiesten esityksille.

Valtuutetun pitää perehtyä päätettäviin asioihin myös niiden valmisteluvaiheessa. Oleellista se on erityisesti ikävistä asioista tai oman kannan vastaisista ratkaisuista päätettäessä.

Mielessä kannattaa pitää myös se, mitä yksittäinen valtuutettu pystyy saamaan aikaan.

Vaalilupauksissa on viisasta olla rehellinen. Valtuustotyön mitat täyttävä ei voi olla kuka tahansa.

Vaalilupauksissa on viisasta olla rehellinen.

Kirjoittaja on Länsi-Suomenentinen päätoimittaja.