Kirkon selvitettävä pikaisesti sotkunsa

Luottamus kirkollisten varojen käyttöön koki tällä viikolla kolauksen, kun julkisuuteen nousivat epäilyt Helsingin piispan Teemu Laajasalon luottokorttiepäselvyyksistä.

Helsingin seurakuntayhtymä teki oikein, kun se päätti tilata ulkopuolisen selvityksen seurakuntien talousasioista. Mitä pikemmin selvitys saadaan, sen parempi.

Kirkko ei tarvitse tämänkaltaisia uutisia kuittien kanssa löperöinnistä. Tapahtumat koskevat yhtä seurakuntaa, mutta vaikutukset voivat olla kauaskantoisia.

Ei sovi ihmetellä, jos motivaatio kirkollisveron maksamiseen notkahtaa muuallakin kuin Helsingissä ja seurauksena on jälleen yksi jäsenkato.

Vaikka työnantajan luottokorttia olisi kuinka luvallista käyttää, ei menettely Laajasalon tapauksessa silti vaikuta asianmukaiselta.

Seurakuntahallinnossa on laskuja hyväksytty ja kuitattu maksuun, vaikka paperiasiat eivät ole olleet kunnossa. Kuitteja on puuttunut tai niiden merkinnät ovat olleet epäselviä.

Siksi herää väistämättä kysymys, miksi hallinnon puolella on oltu niin höveleitä, painettu villaisella tai katsottu läpi sormien ilmiselviä puutteita.

Firmoissa tilanne olisi selvä: jos kuitit eivät ole järjestyksessä ja kelvollisesti dokumentoituina, maksaa työntekijä omasta pussistaan.

Myös Rauman seurakunnassa vei varsin pitkään ennen kuin taannoiset taloudelliset väärinkäytökset saatiin selvitettyä.

Kyse oli hieman toisenlaisesta sotkusta kuin Laajasalon luottokortissa, mutta sotkusta yhtä kaikki.

Rahallisesti arvokkaita hankintoja oli tehty ilman kilpailutuksia ja suunnittelematta, mistä on koitunut turhaa rahanmenoa seurakunnalle – ja siten kirkollisveronmaksajille.

Melko hitaasti tämäkin vyyhti aukesi ja kirkolliset päättäjät olivat pitkään pimennossa.

Ulkopuolinen selvitys oli Raumankin tapauksessa se päännavaaja, jonka jälkeen alkoi tapahtua ja väärinkäytöksiin viimein puututtiin.

”Ei sovi ihmetellä, jos motivaatio kirkollisveron maksamiseen notkahtaa.”