Kotiintuloajat selkeyttävät arkea

Koulujen alkaessa on oivallinen ajankohta lapsiperheissä keskustella sopivista kotiintuloajoista.

Kesäloman aikana monellakin iltamenot ovat venyneet ja aamulla on kyetty loikoilemaan pidempään.

Tämä ei enää onnistu lukuvuoden päästyä käyntiin.

Lapin poliisilaitoksen kuluvalla viikolla julkaisema tiedote koululaisten kotiintuloajoista on otettu ristiriitaisesti vastaan.

Siinä poliisit toivoivat, että alakoululaisten kotiintulo olisi viimeistään kello 20 ja yläkoululaisten 22. Viikonloppuisin yläkoululaiset voisivat olla ulkona puoleen yöhön.

Poliisi halusi suosituksellaan tukea perheiden arkea ja muistuttaa, ettei lasten ja varhaisnuorten paikka ole myöhään illalla ja yöllä kadulla.

Kritiikkiä esittäneet ovat muistuttaneet aikataulujen olevan nimenomaan perheiden, ei poliisin asia.

Selvää on, että vastuu on kotona, mutta vanhemmat tarvitsevat tämänkaltaisia suosituksia ratkaisujensa tueksi.

Lapset ja nuoret tarvitsevat rajoja. Rajojen asettaminen on osoitus välittämisestä ja turvallisen ympäristön luomisesta.

Yhteiset suositukset osaltaan helpottavat monien väitteiden ristitulessa painivien vanhempien taakkaa. Kovin helposti perheen teinin vetoomuksessa muistutetaan naapurin kaverista, joka saa olla monta tuntia myöhempään eikä kukaan sano mitään eikä sillekään ole koskaan mitään sattunut.

Opettajat ovat jo pitkään olleet huolissaan huonosti nukutun yön ja liian lyhyiden unien jälkeen väsyneinä tulleiden oppilaiden jaksamisesta.

Pinna on piukalla, keskittymiskyky heikkenee ja oppimistulokset väistämättä kärsivät.

Kotiintuloajat selkeyttävät tilannetta, mutta poikkeuksia on lähes pakko sallia. Jaksamisen kanssa painivat monet lahjakkaat urheilijat, joiden halli-, sali- ja jäävuorot on sijoitettu sinne iltauutisten tienoille. Samoista treeniajoista kilpailee useampi seura eikä tiloja ole milloinkaan tarpeeksi.

”Lasten ja varhaisnuorten paikka ei ole myöhään illalla ja yöllä kadulla.”