Kuvaaminen ei ole ensiapua

Kuvaaminen onnettomuustilanteissa ja julkisilla paikoilla sattuneiden sairauskohtauksien yhteydessä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Ihmisten käyttäytymisen muutos on herättänyt huolta erityisesti ensihoidon ammattilaisia.

Nyt kovin usein tuntuu siltä, että ihmisille on tärkeämpää saada nopeasti materiaalia someen kuin auttaa hädässä olevaa lähimmäistään. Kuvaaminen ei ole ensiapua. Sen sijaan sitä on puhelimella hälytetty apu tai paikkatietojen varmistaminen.

Tuntuu suorastaan hullumaiselta, että monien tahojen kuten esimerkiksi Suomen punaisen ristin, Liikenneturvan ja ensihoidon ammattilaisten, pitää nykyään muistuttaa meitä siitä, mitä onnettomuuspaikalla ei pidä tehdä. Lieneekö sitten aika kullannut muistot, mutta entisaikoina kolaripaikalle ensimmäisenä tullut kääri hihat ylös ja aloitti auttamisen. Auttaminen voi olla yksinkertaisimmillaan vain lähellä olemista.

Nykyään, sosiaalisen median kulta-aikana, mikään tai kukaan ei tunnu olevan suojassa kännykkäkameroiden linsseiltä. Kuvaajilta tuntuu tilanteissa usein unohtuvan inhimillisyys ja ihmisarvon kunnioittaminen.

Kolaripaikalle ei olla valmiita pysähtymään auttamaan, mutta vauhtia voidaan hidastaa ja kännykät ehditään kaivaa taskusta kuvausta varten. Kun moni autoilija toimii samoin, ovat ruuhkan ainekset kasassa. Samalla nämä uteliaat yksilöt tulevat itse luomaan vaaratilanteita.

Joulukuussa Autoliiton tiepalvelun asiamies Ari Marttinen kertoi Iltalehdelle, kuinka Hirvensalmen onnettomuuspaikalla, jossa menehtyi kaksi henkilöä, kymmenet autoilijat pysähtyivät kolaripaikalle kuvaamaan autoja ja uhrien omaisia.

Hyvän maun raja ylitettiin siinä vaiheessa, kun Marttisen mukaan eräs kuvaaja oli alkanut ohjeistaa surevia omaisia poseeraamaan kameralle autonromun edessä.

Kuvaaminen julkisilla paikoilla on toki sallittua, mutta erityisesti hätätilanteissa jokaisen kuvaajan tulee muistaa toisen ihmisen kunnioitus. Ethän sinäkään haluaisi olla onnettomuutesi hetkellä somen klikatuin kuva tai video?