Lapsi kasvaa yhteisön jäsenenä

Sote-uudistuksen yhteydessä on korostettu hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista. Niihin on erityisesti panostettava lapsuusiässä, sillä lapsuus ja sen yhteisöt muodostavat perustan myöhemmälle hyvinvoinnille. Mutta vastaavatko sote-uudistuksen keinot hyvinvoinnin vahvistamisen ja hyvinvointierojen kaventamisen haasteisiin? Edistävä työ jää korjaavan työn jalkoihin, jos sen asemaa ei korosteta lainsäädännössä, rahoituksessa ja strategioissa.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyöhön kuuluu monitoimijaisuus. Kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Järjestöt tuottavat vapaaehtois- ja vertaistoimintaa ja ne ovat keskeisessä asemassa esimerkiksi perhekeskustoiminnassa, joka verkostoi lapsiperheiden palvelut lapsi- ja perhelähtöiseksi kokonaisuudeksi.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on huomioitava yksilönäkökulman lisäksi yhteisönäkökulma. Lapsuus ja vanhemmuus eivät toteudu tyhjiössä, vaan osana yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Mikäli sote-uudistuksessa painottuvat liiaksi yksilöiden palvelut, ei välttämättä kyetä tukemaan esimerkiksi paljon palveluita tarvitsevia perheitä kokonaisuutena.

Erityisen merkittävässä roolissa hyvinvoinnin rakentamisessa ovat universaalit kaikille lapsille ja perheille suunnatut palvelut ja niissä muodostuvat yhteisöt: varhaiskasvatus, koulu, vapaa-ajan toiminta sekä vanhemmuuden tuki eri muodoissaan. Jos nämä perusrakenteet pääsevät rapautumaan, syrjäytymisen ehkäisyprojekteilla ei tilannetta korjata. Lapsiperheiden palveluissa tärkeää on jatkuvuus. Se vahvistaa luottamusta asiakkaiden ja ammattilaisten välillä sekä mahdollistaa varhaisen tuen ja ongelmien ennalta ehkäisemisen. Tämä korostuu neuvolapalveluissa ja kouluterveydenhuollossa.

Huomioimalla paremmin yhteisöllisiä näkökulmia lapsi- ja perhepalveluissa voidaan saavuttaa niin yksilöiden kuin yhteisöjen kannalta parempaa hyvinvointia. Hyvinvoinnin eriytymiskehitykseen ei voida vastata vain riskiperusteisella lähestymistavalla, jossa pyritään tunnistamaan riskiryhmiä ja –yksilöitä erilaisten taustatekijöiden kuten sosioekonomisen aseman perusteella. Silloin saattaa unohtua se, että eri tilanteissa kaikki lapset ja perheet voivat tarvita tukea taustatekijöistä riippumatta. Kun tarkastelemme yhteisöjen hyvinvointia, voimme paremmin kiinnittää huomioita myös ulossulkeviin rakenteisiin ja toimintatapoihin.

Hyvä esimerkki yhteisöllisestä näkökulmasta on oppilas- ja opiskelijahuoltolaki. Opiskeluhuoltoa toteutetaan ensisijaisesti ennaltaehkäisevänä koko oppilaitosyhteisöä tukevana yhteisöllisenä toimintana. Sen avulla voidaan edistää oppilaiden oppimista, terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta sekä opiskeluympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta.

Kati Honkanen

projektipäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Kirsi Pollari

erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto