Matkalla paratiisiin?

Kuva: Esa Urhonen

Viime viikolla Helsingissä vieraili maailmaa kiertävä humanoidirobotti Sophia!

Messukeskuksessa ihmisenoloista robottijulkkista kävi haastattelemassa eri medioiden edustajia.

Paikalla oli myös ”tulevaisuuskirjeenvaihtaja”, toimittaja Heikki Aittokoski. Hänen tehtäviinsä kuuluu tarkastella suuria murroksia maailmassa ja yrittää ennakoida, millainen tulevaisuus ihmiskuntaa odottaa. Huimaa vauhtia kehittyvä robotiikka onkin yksi työhön ja yhteiskuntaan vahvasti vaikuttava voima (HS 6.4).

Tulevaisuudelle on ennustettu kaksi vastakkaista näkymää.

Toinen kuulostaa paratiisilta – ihmiset elävät hyvää elämää sulassa sovussa keskenään.

Jos ongelmia ilmenee, älykkäät koneet ratkaisevat ristiriidat. Sodat jäävät historiaan, ennakoi tekoälytutkija Timo Honkela kirjassaan Rauhankone, 2017.

Toinen näkymä on päinvastainen – Homo sapiens kuolee sukupuuttoon.

Edellytykset hyvään elämään hupenevat sitä mukaa kuin ihminen tuhoaa ympäristöään.

Kumpi tulevaisuuden näkymä on todennäköisempi? Ihmiskunta matkaa kohti paratiisia vai kohti helvettiä, totaalista tuhoa?

Optimisti veikkaa ensimmäisen vaihtoehdon puolesta. Tekoälyn avustamana viisaat päät kehittelevät lajillemme loistavan tulevaisuuden.

Uskoa hyvään tulevaisuuteen voi perustella vaikkapa tarkastelemalla maamme historiaa. Huonokin voi muuttua hyväksi!

Pari sataa vuotta sitten olosuhteet Suomen niemellä olivat surkeat. Alue oli taas kerran ollut taistelutantereena Ruotsin ja Venäjän välisessä sodassa.

Sodan seurauksena Suomi irrotettiin entisestä emämaastaan ja liitettiin Venäjään 1809.

Huolimatta köyhyydestä ja epävarmuudesta osasena suurta valtakuntaa Runeberg ennusti Maamme-laulussaan Suomelle loistavaa tulevaisuutta: ”Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa!”

Tuntuu uskomattomalta, että entinen takapajula keikkuu nyt kärkisijoilla elintasoa ja elämänlaatua mittaavissa tilastoissa.

Tänä vuonna Suomi rankattiin jopa maailman onnellisimmaksi maaksi!

Tulevaisuudentutkija Risto Linturi kiittää kukkaan puhkeamisesta kirjailijoita ja lehtimiehiä.

Runeberg kiinteytti harvaan asutun alueen yhteiseksi isänmaaksi runoilemalla, Lönnrot kokoamalla Kalevalan, Topelius teoksillaan Suomen historiasta ja luonnosta ja filosofipoliitikko Snellman edistämällä koulutusta, suomen kielen asemaa ja teollistumista.

Luottamusta tulevaisuuteen on myös koeteltu. 150 vuotta sitten kansaa kurittivat nälkävuodet, sata vuotta sitten julma sisällissota ja sen jälkeen vielä raskaat sotavuodet toisen maailmansodan pyörteissä.

Idea isänmaasta, jossa eritaustaiset ihmiset voivat elää hyvää ja arvokasta elämää toisiinsa tukeutuen, on kuitenkin kantanut huonojen aikojen yli.

Nyt on huoli siitä, miten voimme yhdessä pitää maapallon elinkelpoisena. Hyväosaisilla on suurin vastuu siitä, että planeetastamme tulisi hyvä koti kaikille ihmisille ja koko luomakunnalle.

Aikamme tarvitsee uudet runebergit luomaan uskoa parempaan huomiseen siellä, missä sinnitellään epätoivoisina päivästä päivään keskellä sotia ja ympäristökatastrofeja.

Olemme ehkä tiellä paratiisiin, mutta sinne on vielä pitkä matka!

”Entinen takapajula keikkuu nyt kärkisijoilla elintasoa ja elämän-laatua mittaavissa tilastoissa.”

Kirjoittaja on kiinnostunut kotiseudusta ja maailmanmenosta

raija.banerjee@dnainternet.net