Ny kannatta katto planeetoi

Tiista 3.1. oli Läns-Suamess uutine ’Nyt kannattaa katsoa planeettoja’. Nii kannattaki, vaikk mää sai lehde vast tuasta.

Tarinass ol piän lapsus ko puhutti ihan kahte ottesse ehtotaevall näkyväisest, ja viäl punertavaisest, Merkuriuksest. Tarkotetti varma Marssi.

Merkurius on kyll ruvennu näkymä, mutt ei ehtoste, vast kirkastuvall aamutaevall ja aeva alhall. Se elä kerrallas vaa viikom – pari, om piän ninko nuppneolam pistos ja tarvitte näkemisse melkke ai kiikri appu.

Mutt mennäst takasi otsikkoho. Kaunis iso Venus katto täll havall ehtotaevalt. Siit vähä matkam pääss vasemmall o sitt punase olone Mars. Uus kuu ol niitte kyljess vuadevaihtess, nys se on niist jo reiluste erinäs ja joka ehto ja yö ai vaa isompan ja kaukempan.

Aamutaevall o korkkiall eteläss kirkas Jupiter. See saa reilu viikom pääst viärehes kuum pualikka. Ja tosianki, alhall juur aurinko nousu suunnass om piän Merkuriuksem piste.

Iha loppkuust vanhan kuu sirpp tlee see seoraks. Ja siit sitt muutam aamu taas, nii hentuvas kuun kaar tavotta alhall horisontiss Saturnukse. Täll tavall ovakki ny klaarattunas kaikk palja silmi näkyväise planeeta.

Yks hianoimppi taeva detaljei o Saturnukse renkka. Nee näkyvä jo vähäsell linnui varte hommatull kaukoputkellaki. Uus ja vanh kuu, yhtläisest ko planeeta, ova vilpittömi ja pyyteettömi, ehji ja sorji. Ninko nätt koru, Euleri lause taikk kukkase fiin sisikunt. Ei niitt ihmne pyst toiseks kronama taikk peittämä, eik myymä.

Monioi aurinkonousui ja uussi kuit Pyhäranttaha ja Kukolaha ko Hyvä Antt ruppe lauanta käymä yhdeksät vuaskymment.

Aku Mäki-Tanila

Helsinki