Päämääränä yhtenäinen Suomi

Tämän päivän joko tai -keskustelukulttuuri yksinkertaistaa monet asiat. Välimaaston vaihtoehtoja ei tunneta. Ääripäät kailottavat viestiään tämän päivän Kansanradiossa eli sosiaalisessa mediassa niin kovaa, ettei järjen ääni aina kuulu.

Some-keskustelussa joukkueet on helppo jakaa ja omaa väriä tunnustetaan vahvasti.

Valtaosa suomalaisista on niin sanottuja tolkun ihmisiä, vaikka tästäkin tasavallan presidentin menneenä vuonna esille nostamasta termistä Suomen maassa saatiin lihava riita ja paljon pöyristystä aikaiseksi.

Toivon yhteiskunnallisen keskustelun olevan vuonna 2018 edellisvuosia rakentavampaa. Asioista on tärkeää puhua ja kantaa saa ottaa kärkkäästikin, mutta toisia kunnioittaen ja muunneltua totuutta karttaen.

Poliitikot kantavat tässä asiassa erityisen suurta vastuuta. Luottamusasemassa toimivilla henkilöillä pitää olla jalka jarrupolkimella siltä varalta, että keskustelu lähtee väärille urille ja vauhti kiihtyy liian kovaksi. Toivottavasti ylilyöntejä nähdään jatkossa vähemmän ja kiukun kihahtaessakin muistamme kunnioittaa toisia osapuolia.

Kansakunnan yhtenäisyys on koetuksella. Nykyisin puhutaan paljon sosioekonomisen aseman heijastuvan vahvasti hyvinvointiin ja terveyteenkin.

Eriarvoistuminen on tällä hetkellä maamme suurimpia haasteita, sillä se nakertaa hyvinvoinnin ohella yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta. Valtion rooli tasapainottajana on äärimmäisen tärkeä, vaikka yksilö on viime kädessä vastuussa itsestään.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on keskityttävä tämän päivän haasteisiin ja niihin liittyvien solmujen avaamiseen.

Olemme päätyneet tähän pisteeseen historian oikukkaan tapahtumien kulun kautta, mutta tässä olemme eikä tilanne muuksi muutu. Monesti on tapana haukkua menneitä päätöksiä ja tehtyjä virheitä. Tämä tie ei vie pitkälle. Pitää keskittyä olemassa olevien ongelmien korjaamiseen yhteispelillä ja jätettävä turha vihan lietsonta pois.

Lehtien palstoilla on väännetty viime aikoina sadan vuoden takaisista sisällissodan tapahtumista ja pyöritelty sitä kuka teki mitäkin. Tämä historian ajanjakso on jättänyt kansakuntaamme pysyvät jäljet, mutta nyt on keskityttävä yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen vanhojen arpien auki repimisen sijaan. Kaikesta huolimatta Suomi taisteli yhtenäisempänä kansakuntana uhrautuvasti talvi- ja jatkosodassa itsenäisyyden puolesta.

Jälleenrakentaminen vaati kovaa työtä myös suurilta ikäluokilta ja tuloksena syntyi maailman paras maa. Pidetään siitä kiinni. Turvallisuus on suomalaisille arvokas asia. Se on nyt koetuksella.

Presidenttiehdokas Laura Huhtasaari on aktiivisesti nostanut esille lisääntyneitä turvallisuusuhkia. Heikentynyt turvallisuustilanne ja pelko kanavoituu myös some-keskusteluun. Valtion tuleekin panostaa turvallisuusuhkien kitkentään niin, ettei pelkoon olisi syytä.

Yhteen hiileen pitää puhaltaa nytkin, vaikka haasteet ovat erilaiset kuin sotiemme aikaan. Muistetaan tämä myös some-sodankäynnin keskellä.

Ei anneta eriarvoistumisen karata käsistä, koska siitä meillä on vakavin mahdollinen muisto historiassa.

Toiveikasta uusien mahdollisuuksien vuotta kaikille!

”Yhteen hiileen pitää puhaltaa nytkin, vaikka haasteet ovat erilaiset kuin sotiemme aikaan. Muistetaan tämä myös some-sodankäynnin keskellä.”

Ritva ”Kike” Elomaa

kansanedustaja