Putkiremontista voi selvitä

Kuva: Pekka Lehmuskallio

Harva arkipäivän asia näkyy lehdistössä nykyään silmiinpistävämmin kuin kerros- ja rivitalojen linjasaneeraukset eli putkiremontit.

Kansalaiset taas levittävät ahkerasti kauhukertomuksia paitsi remontin kustannuksista myös sen jälkeisen pölyn valtavasta määrästä tai hirmuisista riidoista, joita taloyhtiöissä on jouduttu käymään hankkeesta päätettäessä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ihan kaikkein hurjimpia huhuja ei kannata uskoa tai ainakaan purematta niellä. Ainakin pahimmat mokat voi välttää.

Paljon voitetaan, jos kaikki osakkaat etukäteen hyväksyvät sen vääjäämättömän tosiasian, että kun talo tulee viidenkymmenen vuoden ikään, niin tuollainen laajempi remontti on pakko tehdä. Toinen vaihtoehto on maksella jatkuvista vesivahingoista – ensin vähemmän ja lopulta paljon enemmän. Mikään kiukuttelu ei tätä selvää tosiasiaa muuksi muuta. Jos kaiken jättää kylmästi tekemättä joutuu huomaamaan, että käsissä on asuinkelvottomaksi ja arvottomaksi muuttunut huoneisto, josta silti joutuu maksamaan perusvastikkeen.

Harva taitaa tietää, että hankkeen suunnittelu vie noin kaksi vuotta. Siis ennen kuin ensimmäinenkään työkone ilmestyy pihapiiriin. Jos kaikki suunnittelun aikana postiluukkuun tipahtavat selonteot, laskelmat, väliaikaistiedotteet ja kokouskutsut nakkaa lukematta roskiin, voi lopullista päätöstä tehtäessä edessä ollakin ankara pala nieltäväksi. Juuri näin ne pahimmat riidat syntyvät. Silti monet tekevät juuri näin.

Sitten on meitä onnekkaita, jotka olemme ymmärtäneet jättää hankkeen kaikkinensa ammattilaisten hoidettavaksi. Onneksi kotitalon osakkaatkin olivat jo heti ensimmäisessä palaverissa samaa mieltä. Meidän talossa oli vieläpä niin harvinainen tilanne, että moni asukas ehti hoputtaa töiden käynnistämistä. Kuulemani mukaan paljon tavallisempaa on, että vastaanharaajia on iso joukko ja väistämätöntä lykätään niin pitkälle kuin suinkin – siis siihen päivään saakka kun onkin jo liian myöhäistä.

Tällainen miljoonaremontti on sellainen hanke, että kaiken maailman puuhamiehet, tietäjät, touhupetterit ja osaavat sukulaiset sekä tee-se-itse heppulit kannattaa jättää jo ensimmäisessä palaverissa lähtöasemalle.

Mutta taidan olla yksi harvoista, joiden mielestä on mielenkiintoista seurata remontin etenemistä. Joka päivä tai ainakin joka viikko on jotakin uutta ihmeteltävää. Minun kohdallani se tietysti voi johtua siitä, että omissa töissä kaikki rakentamiseen liittyvä on ollut kovin etäistä maailmaa.

Evakkoon moneksi kuukaudeksi! Se on kovaa ja tyyristä todellisuutta, mutta meillä kävi paremmin kuin hyvin, sillä seurakunnalta vuokrattu kaksio oli luonnikas paikka asua. Tuli uusia kavereitakin, terveiset vaan sinne Luostarinkadulle.

Puheet remontin jälkeisen pölyn hirmuisesta määrästä oli ainakin meidän talossa liioittelua. Urakoiva yhtiö hoiti senkin homman kiitettävästi kotiin.

Tällä haavaa lehdistössä on ruvettu kirjoittamaan liikehuoneistojen karusta kohtalosta liian suurten kustannusten muodossa putkiremonttien kohdalla. Mutta entäpäs vuokra-asuntojen tilanne? Nyt jo Raumalla vuokrakaksiot maksavat noin 500 euroa, ja täysremontin jälkeen varmaan lähemmäs 700 kuussa, sillä eihän kukaan kaiketi ilman tuottoa huoneistoja vuokraa?

Onko yhteiskunnassa varauduttu vuokratukien huomattavaan nousuun, vai millä vuokralaiset rahoittavat tämän korotuksen? Palkankorotuksillako? Remontoimattomista asunnoista luulisi siis olevan kova kysyntä, mutta kuulemma taloista yli puolet on Raumalla jo korjattu ja loput tulevat seuraavan viiden vuoden aikana perässä.

Vielä yksi vinkki. Tällainen suurremontti merkitsee vääjäämättä kaiken irtaimiston täydellistä inventaariota. Turhan tavaran hävitys- tai myyntipuuhiin kannattaa ryhtyä monta kuukautta ennen. Kuusikymppisten ikäluokalle on kertynyt käsittämätön määrä tarpeetonta sälää. Ja irtain kannattaa suojata huolellisesti remontin ajaksi. Meilläkin muija hukkasi tavaroita, vaikka minä olin antanut perusteelliset ohjeet säilytyksestä.

”Onko yhteiskunnassa varauduttu vuokratukien huomattavaan nousuun, vai millä vuokralaiset rahoittavat tämän korotuksen?”

Kirjoittaja on raumalainen tietokirjailija