Rimpautus on välittämistä

Kävelijöiden ja pyöräilijöiden välillä on päivittäin tuhansia kohtaamisia. Ennakoiva pyöräilijä ottaa toiset liikkujat huomioon, ja soittokellon kilautus on yksi tapa kertoa omista aikeistaan.

Moni suomalainen toivookin, että soittokelloa käytettäisiin liikenteessä nykyistä ahkerammin.

Liikenneturvan kyselyyn vastanneet olivat myös sitä mieltä, että pyöräilijät soittavat soittokello liian myöhään. Vain noin joka kymmenes oli sitä mieltä, että soittokellon soittaminen suututtaa silloin, kun itse on jalankulkijana.

Liikenneturva haluaakin tänä kesänä rohkaista pyöräilijöitä erityisellä kilautuskampanjalla.

Suomessa on paljon yhdistettyjä pyöräteitä ja jalkakäytäviä. Kävelijöiden ja pyöräilijöiden väliset kohtaamiset yhteisillä väylillä voivat joskus herättää voimakkaitakin tunteita.

On ihan kummallista, että monet ottavat kilikellon soiton ennemmin uhkana kuin turvallisuustekijänä.

Nykyään monet kävelijät ja pyöräilijät liikkuvat muun muassa korvakuulokkeet korvilla. Musiikin tai e-kirjojen virratessa korvakäytävään, unohtuvat helposti muut kanssaliikkujat. Esimerkiksi hiljaisen pyörän lähestymistä on tuolloin lähes mahdoton havaita ilman kuuluvaa äänimerkkiä.

Soittokellon rimpauttaminen tarvittaessa on hyvä tapa lisätä vuorovaikutusta ja kertoa muille pyöräilijöille tai kävelijöille omista ohitusaikeista.

Sen lisäksi, että kelloa muistaa kilauttaa, myös soiton oikea-aikaisuuteen on syytä kiinnittää huomiota.

Jos pyöräilijä ajaa esimerkiksi 20 km/h, niin hän etenee parin sekunnin aikana jo toistakymmentä metriä. Kävelijällä menee sama aika soittokellon kilahdukseen reagointiin.

Soittokelloa pitääkin soittaa hyvissä ajoin, jotta siihen ehditään reagoimaan turvallisesti.

Jalankulkija kannattaakin aina ohittaa tarpeeksi etäältä ja tarvittaessa vauhtia hiljentäen.

Kohteliaisuus ja toisten huomiointi tekevät omistakin pyöräilymatkoista turvallisempia ja mukavampia.

Vastaavasti myös jalan kulkevien kannattaa huomioida pyörällä liikkeellä olevat kanssaihmiset.