Surullinen ongelma ei ota ratketakseen

Vaikea kysymys vaikeasti päihdeongelmaisten asuttamisesta on yhä ratkaisematta Raumalla.

Jos asia olisi helppo, olisi se myös helpolla hoidettu. Silti sopii ihmetellä, että viime syksystä asti tiedossa ollutta ongelmaa ei ole vieläkään saatu nytkähtämään kohti ratkaisua.

Kaupungista löytyy yhä väkeä, jolle ei nyt ole mitään sopivaa asumis- tai majoitusmuotoa eikä siten myöskään täysiä mahdollisuuksia osua ammattiavun piiriin.

Muistin virkistykseksi voi todeta, että viime vuonna päihdeongelmaisten asuintilanne kaupungissa kärjistyi.

Kaksi yhdistysten, katulähetyksen ja mielenterveysseuran, tukiasumisyksikköä jouduttiin sulkemaan vähintään väliaikaisesti. Syynä olivat turvallisuusnäkökohdat ja järjestyshäiriöt.

Sittemmin asumispalveluita on palautettu, mutta kaikkein vaikeimmin asutettavat ovat yhä vailla yösijaa.

Tarjolla on vaihtoehto, jossa julkinen sektori eli kaupunki ottaa harteilleen vaikeimman kohderyhmän.

Rauman sosiaali- ja terveyspuolen päättäjät pohtivat ensi viikolla, tulisiko kaupungin perustaa oma, ammattihenkilöiden hoitama yömaja. Tervetulleita olisivat kaikki, myös he, joilla on päihdettä veressä.

Kolmannen sektorin perustehtävänä säilyisi asumispalveluiden tarjoaminen heille, jotka ovat jo kuntoutuksen piirissä ja tavoittelevat päihteetöntä elämää.

Päätös yömajasta merkitsisi selvää työnjakoa osapuolten välillä. Toisaalta se toisi uusia kustannuksia kaupungille eikä hyödyntäisi julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä niin tiivisti kuin kenties olisi mahdollista.

Siksi esimerkiksi kaupunginhallituksen suunnalta on oltu nuivia Sillanpielen yömajan perustamista kohtaan.

Varmaa on kuitenkin se, ettei tarve palveluille katoa mihinkään. Jokaiselle on edelleen voitava tarjota lämmin yösija, tapahtui se sitten kenen järjestämänä tahansa.

”Kaikkein vaikeimmin asutettavat ovat yhä vailla yösijaa.”