Tuolileikki alkaa kaupungintalolla

Murtuvatko kuntavaalien trendit huhtikuun 9. päivänä? Näin raflaavasti kysyvät tutkijat Sami Borg ja Sari Pirkkala. Kaksikko julkistaa tänään kattavan raportin kuntavaaleista 1950-luvulta tähän päivään.

Kysymykset, joihin kaksikko lupaa vastata, ovat puhuttelevia. Miksi vaalidemokratia näyttää toimivan vireämmin pienissä kunnissa? Ovatko kuntamuutokset ja vaalipäivän äänestyspaikkojen väheneminen piileviä syitä äänestysprosenttien laskuun?

Hyviä vastauksia näihin kysymyksiin kaivataan kipeästi. Esimerkiksi Raumalla viime kuntavaalien äänestysprosentti oli vain reilut 58 prosenttia. Se oli samaa tasoa kuin koko maan äänestysaktiivisuus, mutta selvästi edellisiä kuntavaaleja alhaisempi.

Rauman seudulla kuntavaalien lähtöasetelmat ovat itse asiassa varsin mielenkiintoiset.

Eurajoella valitaan uuden isomman kunnan ensimmäinen kunnanvaltuusto. Paljonko uuteen valtuustoon tulee luvialaisia ja miten se keikauttaa poliittista jakaumaa? Luvialla esimerkiksi kokoomus on ollut suurin puolue, mutta Eurajoella vasta kolmonen.

Pyhärannan kunnallispolitiikassa on kuohunut jo pidempään. Millainen porukka päättää kunnan asioista vaalien jälkeen?

Viimeiset paikat menevät aina pienillä eroilla, joten yksittäisellä äänellä on aidosti merkitystä.

Tuolileikki käynnistyy Rauman kaupungintalolla, sillä uudessa valtuustossa on vain 43 paikkaa nykyisen 51:n sijasta.

Jos puolueiden kannatus säilyisi samana kuin viimeksi, vasemmistoliittoa lukuun ottamatta kaikki ryhmät menettäisivät yhden valtuustopaikan ja demarit kaksi. Vihreille jäisi vain yksi valtuutettu.

Puoluepottien lisäksi jännätään henkilökohtaisia äänimääriä, sillä pitkälti niiden perusteella ryhdytään jakamaan paikallista valtaa.

Esimerkiksi demarien ääniharava lienee Kristiina Salonen, mutta kansanedustajana hänestä ei voi tulla puolipäiväistä kaupunginhallituksen puheenjohtajaa. Mutta kuka onkaan kakkonen tai kolmonen?

”Paljonko Eurajoen uuteen valtuustoon tulee luvialaisia ja miten se keikauttaa kunnan poliittista jakaumaa?”