Turvallisuudesta on pidettävä kiinni hinnalla millä hyvänsä

Kansainvälisten aseellisten konfliktien riski on noussut 2000-luvun suotuisimmista lukemista. Sisäistä turvallisuutta uhkaavat ääriliikkeet ja terrorismi sekä muu rikollisuus. Näitä puolestaan ruokkii laajeneva ja monimuotoinen syrjäytyminen sekä muut sosiaaliset ongelmat kansainvälisiä lisääntyneitä uhkakuvia unohtamatta.

Turvallisuusuhkien kitkeminen on haastavaa monen rintaman sotaa jota hankaloittaa jatkuvat muutokset. Yksi tuntuva Suomen turvallisuuteen vaikuttava ilmiö on maahanmuutto. Erityisesti vuoden 2015 turvapaikkakriisin seurauksena sisäisen turvallisuuden taso notkahti huomattavasti alaspäin.

Tämän seurauksena vastaanottokeskuksia perustettiin kuin sieniä sateella ja koko touhu oli näin jälkikäteenkin ajateltuna vähintäänkin melko hallitsematonta. Valitettavasti tästä seurasi erilaisia lieveilmiöitä mitkä heijastuivat myös rikostilastoihin.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita henkilöitä alkoi kadota. Puhutaan tuhansista henkilöistä joiden taustasta ei ole varmuutta. Moni tulijoista on saattanut syyllistyä sotarikoksiin tai terroritekoihin kotopuolessa ja harvalla on kanttia väittää, etteikö nämä henkilöt muodostaisi minkäänlaista turvallisuusuhkaa kadotessaan kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen niin sanotusti maan alle.

Pitää muistaa, että vaarallinen henkilö on tietysti vaarallinen myös oleskeluluvan saatuaan.

Valtioiden väliset rajat eivät ole sama asia kuin joskus ennen. Vapaan liikkuvuuden myötä liikkuvat kätevästi myös kielletyt esineet, aineet ja tietysti itse rikolliset. Lehdistä saa jatkuvasti lukea ulkomaalaisten rikollisliigojen tekemistä asuntomurroista. Murtautuminen ihmisen kotiin, jos mikä on omiaan lisäämään turvattomuuden tunnetta. Tästä minulla on tuore esimerkki naapurustossani. Pysäyttävä tapaus. Oma koti ei ole enää sama paikka murron jälkeen.

Mielestäni valtiovallan tulee herätä toden teolla vallitseviin turvallisuusuhkiin ja niiden ennaltaehkäisyyn. Viranomaisten valvontaa on tehostettava. Poliisi tarvitsee lisää resursseja. Mielestäni tästä ei ole kahta sanaa, kun katsoo Suomen nykytilannetta.

Lainsäädännön on mukauduttava uudentyyppisiin uhkiin. Maahanmuuttopolitiikan linjassa pitää olla realisti ja puntaroida ilmiön vaikutuksia sisäiseen turvallisuuteen. Kaikesta huolimatta Suomi on yhä kansainvälisessä vertailussa turvallinen maa. Tämä ei ole silti syy suhtautua turvallisuusuhkiin löperösti.

Jos asiat olisivat hyvällä mallilla, ei rajoja tarvitsisi laittaa kiinni tulevan suurmiesten tapaamisen yhteydessä.

”Vapaan liikkuvuuden myötä liikkuvat kätevästi myös kielletyt esineet, aineet ja tietysti itse rikolliset.”

Ritva ”Kike” Elomaa

kansanedustaja (ps.)