Välivuodesta ei saisi tulla valovuotta

Viime päivät ovat merkinneet monelle nuorelle kärsimätöntä tiedon odottelua jatko-opintoihin hyväksymisestä. Vaikka realiteetti aloituspaikkojen rajallisuudesta onkin tiedossa, varovainen positiivisuus nostaa päätään – mitä, jos kuitenkin?

Kun odotettu tieto sitten saapuu, toinen iloitsee opiskelupaikan saamisesta, toinen pettyy rannalle jäämisestä. Positiivisen uutisen saaneet alkavat kiivaasti järjestellä uutta elämäänsä. Mieltä askarruttaa kotoa muuttaminen ja omillaan pärjääminen, ehkä jännitys uudenlaisesta vastuusta ja vapaudestakin. Entiseen opiskeluun verrattuna muutos on huima, ja nyt tähdätään jo korkealle. Alkaa pitkä polku, joka vie osin vielä tuntemattomaan.

Ilman opiskelupaikkaa jääneet suhtautuvat tilanteeseen vaihtelevasti. Osa on ennakoinut tilanteen laatimalla varasuunnitelman ja jatkaa esim. kesä- tai osa-aikaistyössään. Joku tyydyttää kaukokaipuunsa lähtemällä reppureissuun tai au-pairiksi, toinen alkaa suorittaa unelma-alaansa tukevia verkko-opintoja onnistuakseen seuraavalla hakukierroksella.

Oman joukkonsa muodostavat ne pettyneet nuoret, jotka lamaantuvat jääden vaille tulevaisuuden suuntaa. Nykyajatusmaailmaa leimaa hetkellisyys ja ajassa toimiminen – pitkäjänteisyys ja siihen liittyvä suunnitelmallisuus puuttuvat. Nuori asettaa tulevaisuutensa kaaren usein kovin lyhyeksi, ja vain yhdenkin vuoden suunnitteleminen johtaa epämukavuusalueelle.

Kun pohja suunnitelmilta putoaa, tilanne saattaa haastaa paitsi nuoren myös hänen lähipiirinsä. Perheen tuki ei ole sama kuin välivuoden ”olemattomuuden” ehdoton hyväksyminen.

Suurin osa nuorista haluaa arkea ja aktiivisuutta elämäänsä, ja sitä ylläpitää ja lisää erilaisten vaihtoehtojen pohtiminen yhdessä nuoren kanssa. Nuorten omien sanojen mukaan melkeinpä mikä tahansa tekeminen voittaa toimettomana olemisen. Pohtimisen arvoista on myös se, mitä tyhjät ja tavoitteettomat välivuodet kertovat nuoresta pääsykokeissa, tai miltä ne näyttävät hänen ansioluettelossaan.

Monesti on vain niin, että nuorelta loppuvat ideat kesken. Harvalla vanhemmistakaan on kattava kuva mahdollisista koulutuksista ja työtehtävistä, mutta monipuolista tietoa on käden ulottuvilla. Niin digisukupolvea kuin ovatkin, nuorten tiedonhaku on usein rajoittunutta ja lyhytjänteistä. Tarvitaan kärsivällisyyttä tarpoa hakukoneiden tuloksia läpi, hakusanojen löytämisessä ehkä ripaus kekseliäisyyttäkin.

Lähipiirissä olevat eri aloilla opiskelevat tai työskentelevät tutut voivat olla arvokas tietolähde. Koulutus- ja urasuunnitelmia tukevaa tekemistä voi myös löytyä harrastusten tai vapaaehtoistoiminnan kautta.

Välivuosi voi olla mahdollisuus, ja se kannattaa käyttää sellaisena. Uusi tulevaisuus saattaa löytyä yllättävältä polulta, mutta tärkeintä on positiivisuus ja aktiivisuuteen kannustaminen, sillä välivuodesta ei saisi muodostua valovuotta. Suunnan etsiminen on haastavaa, ei aina niin mukavaakaan, mutta tervetuloa elämään – sekään ei aina koostu pelkästään kivoista asioista. Tämä voisi olla ensimmäinen oppi uuteen tulevaisuuteen.

Lehtori, tiimivastaava (matkailu), Satakunnan ammattikorkeakoulu