Valtio ei ole yksin velkakierteessä

Kuva: Esa Urhonen

Tähän aikaan vuodesta talouspoliittisen keskustelun fokus alkaa taas keskittyä valtion budjetin laadintaan. Valtiovarainministeriön sisäisessä budjettiriihessä on jo hahmoteltu aika pitkälle ensi vuoden tulo- ja menoarvion suuntalinjoja, joihin ei mitään suuria yllätyksiä sisälly.

Kolmatta vuotta jatkuneesta hyvästä suhdannetilanteesta huolimatta budjetin teko on tavanomaisen vaikeaa. Termit jakovaara ja vaalibudjetti esiintyvät toistuvasti ja nimenomaan varoittavassa mielessä talousarvion laatijoiden haastattelukommenteissa.

Jaossa on niukkuutta eikä vaalilupauksille ole perusteita monista tilastollisista kasvuluvuista huolimatta. Tosiasia nimittäin on, että valtion tulojen ja menojen välinen suhde on edelleen varsin selvästi alijäämäinen. Budjetin tasapainottamiseksi on siis otettava velkaa, mikä ei sinänsä ole moitittavaa, mutta kun sitä on jo ennestään liiankin kanssa, tilanteesta on kehittynyt ongelma.

Suomen valtionvelka on vajaassa vuosikymmenessä kaksinkertaistunut runsaaseen sataan miljardiin. Velkasaldo lisääntyy nyt suhdannekehityksen huipullakin, ja myös ensi vuonna nettolainaus kasvaa ehkä parilla miljardilla.

Näköpiirissäkään ei ole mitään sellaista, mikä varmuudella muuttaisi kehityksen suunnan puhumattakaan siitä, että päästäisiin velkojen lyhentämisen uralle. Itse asiassa siihen ei ole pakottavaa kiirettäkään, koska korkotaso on olemattoman alhainen, jopa osin negatiivinen.

Maallikon mielestä julkisen talouden velkakierre on huono asia, mitä se lukujen valossa kieltämättä onkin. Toisaalta taloustieteilijät sanovat, ettei valtion tarvitsekaan maksaa lainojaan pois. Tämän teorian on esittänyt muun muassa talousnobelisti Paul Krugman, jonka mielestä on huolehdittava vain siitä, että velkataakka kasvaa hitaammin kuin verokertymä.

Itse asiassa kaikki valtiot ja julkisyhteisöt ovat velkaa. Esimerkiksi maailman talousveturin Yhdysvaltain velka on 20 000 miljardia dollaria ja senkin määrä kasvaa koko ajan.

Tavallisen kansalaisen ei oikeastaan kannattaisi kauhistella valtion velkaantumista, sillä kotitaloudet ovat suhteellisesti ottaen vieläkin paljon huonommassa asemassa.

Yksityisen velan määrä on noin kaksinkertainen julkiseen verrattuna. Yrityksillä on puolestaan reippaasti enemmän velkaa kuin yksityissektorilla puhumattakaan rahoituslaitoksista.

Tällä hetkellä kaikkien velallisten asemaa pönkittää historiallisesti alhainen korkotaso, joka on ratkaisevasti vaikuttanut myös lainasummien korkeuteen. Jo muutaman prosentin hyppäys lainakoroissa ylöspäin - alemmaksi ne eivät enää voi mennä – aiheuttaisi varmasti monilla tahoilla kaaoksen.

Totta kylläkin on, että yksittäisten ihmisten kuin myös yhteisöjen taloudellinen ajattelutapa ja rahallinen käyttäytyminen ovat hyvin erilaisia. Rahan lainaaminen on sinänsä aivan perustavaa laatua oleva elämäntapa, mutta jotenkin tuntuu siltä kuin velkavetoisuudesta olisi tullut asia, joka tavalla tai toisella koskettaa ja sitoo kaikkia.

Valtionvelan kasvu ilmentää siis yleismaailmallista ilmiötä, ei sen kummempaa.

”Tällä hetkellä kaikkien velallisten asemaa pönkittää historiallisesti alhainen korkotaso.”

Kirjoittaja on Länsi-Suomen entinen päätoimittaja.