Verot jatkossa kahteen kuntaan?

Ajatus kaksoiskuntalaisuudesta ei ole uusi.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen ( kesk.) teki asiasta kirjallisen kysymyksen jo vuonna 2001.

Ensi tiistaina ministeri Vehviläinen saa käteensä kauan odotetun selvityksen.

Siinä pyritään ensi kertaa laajamittaisesti avaamaan kaksoiskuntalaisuuden merkitystä ja vaikutuksia.

Missään Pohjoismaassa ei tähän mennessä ole lainsäädäntöä asiasta, mutta Islannissa ja Tanskassa aiheesta on käyty poliittista keskustelua.

Yhteiskunta on muuttunut ja entistä useammalla on tarve saada palveluja muualtakin kuin varsinaisesta kotikunnastaan.

Etätyömahdollisuuksien lisääntyminen ja digitalisaation eteneminen on kasvattanut paikkaan sitomattoman työn tekemistä ja mahdollistanut vapaa-ajan asunnon käytön liki ympärivuotisesti.

Kaksoiskuntalaisuus on ollut voimakkaasti hallituspuolue keskustan agendalla.

Sillä on haluttu vähentää muuttoa maalta kaupunkiin ja vähentää maaseudun autioitumista entisestään.

Kysymys on sittenkin pitkälle rahasta ja mahdollisuuksista vaikuttaa.

Selvityksestä saadaan viitteitä siihen, miten kansalaisen maksama veropotti tultaisiin jakamaan, jos hän on kaksoiskuntalainen.

Jo nyt muualla kirjoilla olevat loma-asukkaat maksavat kuntiin kiinteistöveroa pääsemättä päättämään, miten hänen verorahansa käytetään ja ketkä isoja päätöksiä tekevät.

Kritiikki säännöllisesti kiristyvää kiinteistöveroa kohtaan on kasvanut eikä aiheetta. Mökkiläisen osa on lähinnä toimia maksajana.

Vero kismittää, kun jätehuollon järjestää itse, tiehoitokunta laskuttaa kulkuyhteydestä eikä suljettujen ovien takana lomalaista kunnanvirastoissa palvele kuin sosiaalipäivystys.

Kaksoiskuntalaisuus toisi vaikuttamismahdollisuudet ja veronmaksajana oikeudet kunnan palveluiden käyttöön.

Äänioikeuden muutoksessa tuleekin sitten perustuslaki vastaan. Kuntavaaleissa oikeus on tarkasti säännelty kotipaikan mukaan.