Vuoroasumisesta muutospaineita lapsen elatukseen ja sosiaaliturvaan

Lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja asumista koskevaa lainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Oikeusministeriön asettama työryhmä ehdottaa muutettavaksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa lakia monilta osin. Yhtenä keskeisenä muutoksena lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset asumisjärjestelystä, jossa lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempiensa luona. Nykyisin vastaava järjestely toteutetaan tapaamisoikeutta koskevia säännöksiä soveltaen, mikä ei aina anna todellista kuvaa lapsen asumisesta. Jatkossa tieto vuoroasumisesta merkittäisiin väestötietojärjestelmään. Tällä tavoin tehtäisiin näkyväksi järjestely, jossa lapsi asuu vuorotellen molempien vanhempiensa luona lähes yhtä paljon. Vuoroasumisen ehdot määriteltäisiin tapauskohtaisesti samalla tavoin kuin tapaamisoikeudesta sovittaessa.

Lapsen vuoroasuminen aiheuttaa muutospaineita myös lapsen elatuksen järjestämiseen. Nykyisellään lapsen laajakaan tapaamisoikeus ei välttämättä poista vanhemman velvollisuutta maksaa elatusapua ja myös uuteen lakiin ehdotetaan selvennystä siitä, että lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua myös silloin, kun lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona. Elatusavun maksaminen voikin olla perusteltua silloin, kun toisella vanhemmalla on parempi elatuskyky tai jos vuoroasumisesta huolimatta vain toinen vanhemmista vastaa pääasiassa lapsen kuluista.

Elatusapua laskettaessa etävanhempi on oikeutettu luonapitovähennykseen elatusavun määrästä sen mukaan, minkä ikäinen lapsi on ja kuinka paljon tämä viettää aikaa toisen vanhemman luona. Luonapitovähennys vähennetään vanhemmalle lasketusta elatusavun osuudesta, joten luonapitovähennys ottaa suoraan huomioon vanhemman osallistumisen lapsen elatukseen. Toisaalta, kun on kyse vuoroasumisesta, jossa lapsi osallistuu molempien vanhempien kotitalouksien kulutukseen täysipainoisesti, luonapitovähennys ei vastaa tästä aiheutuvia kuluja. Luonapitovähennys on tarkoitettu korvaamaan vain lapsen oleskelemisesta välittömästi aiheutuvia kuluja. Nykyiset elatusapuohjeet eivät siis sellaisenaan sovellu vuoroasumiseen, sillä usein myös toinen vanhempi joutuu usein vastaamaan muistakin kuin välttämättömistä elinkustannuksista.

Vuoroasuminen voi vaikuttaa vanhempien talouteen muutenkin kuin elatusapujen kautta. Esimerkiksi lapsen elatustarvetta laskettaessa otetaan huomioon osuus lähivanhemman asumiskustannuksista ja vuoroasumistapauksessa tätä voidaan pitää toisen vanhemman kannalta yksipuolisena. Molemmat vanhemmat tarvitsevat asunnon, jossa lapsi voi asua osana perhettä, joten vuoroasuminen on usein kalliimpi ratkaisu kuin lapsen asuminen pääasiassa vain toisen vanhemman luona. Tätä ei kuitenkaan huomioida esimerkiksi laskettaessa toisen vanhemman asumistukea, koska lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä kotitaloudessa. Myöskin elatustuki on käytännössä sidottu elatusapuun, jonka maksamiseen voidaan velvoittaa vain toinen vanhemmista, kun esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa elatustukea voidaan maksaa tarvittaessa lapsen molemmille vanhemmille.

Vuoroasumisen kirjaaminen lakiin siis edellyttää monien sosiaalietuuksien ja oikeuksien määräytymisperusteiden uudelleenarviointia ja pohdintaa siitä, miten sosiaaliturvapolitiikan avulla voidaan tukea jaettua vanhemmuutta myös silloin kun vanhemmat elävät eri kotitalouksissa. Esimerkiksi sosiaalietuuksia tulisi voida jakaa vanhempien kesken tilanteessa, jossa vanhemmat asuvat eri osoitteissa.

Mia Hakovirta

akatemiatutkija, Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto