Yhteismetsillä parempaa metsänhoitoa Suomeen

Suomalaisen metsänhoidon tilaa heikentävät metsätilojen pirstoutuminen perinnönjakojen yhteydessä ja perikuntien etäällä olevien metsien puutteellinen hoito. Tähän kansantalouden ongelmaan on kuitenkin ratkaisu – yhteismetsät.

Yhteismetsien lisäämiselle on vankat perusteet. Niissä harjoitetaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää metsätaloutta. Kasvava biotalous tarvitsee raaka-ainetta ja metsänhoitoa kehittämällä sitä on mahdollista saada.

Yhteismetsän hyötyjä ovat metsän säilyminen yhtenä kokonaisuutena, mikä on taloudellisesti järkevää hoitotöiden ja puun myynnin osalta, sekä vaivattomuus osakkaalle.

Metsän käytön voimakas lisääntyminen aiheuttaa riskin luonnon monimuotoisuuden heikkenemiselle ja puun riittävyydelle. Yhteismetsät mahdollistavat näiden riskien paremman hallinnoinnin. Myös metsän vapaaehtoinen suojeleminen Metso-ohjelman turvin pitäisi huomioida.

Tällä hetkellä Suomessa on 371 yhteismetsää, joissa on osakkaita vajaat 25 000. Yhteismetsien kokonaispinta-ala on 663 000 hehtaaria, lähes viisi prosenttia Suomen yksityismetsien pinta-alasta. Metsää omistavia kuolinpesiä oli vuoden 2014 lopussa lähes 45 000, ja niiden omistuksessa oli 1 039 000 hehtaaria metsää. Potentiaalia yhteismetsien muodostamiseen siis on.

Yhteismetsään liityttäessä metsänomistajalle ei aiheudu luovutusvoiton veroa, mikäli liitettävän metsän arvo ja saatujen osuuksien arvo ovat yhtä suuret. Yhteismetsää verotetaan erillisenä verovelvollisena. Yhteisetuuden verokanta on pääomatulojen verokantaa alhaisempi. Tilikauden ylijäämä voidaan jakaa osakkaille verovapaana tulona.

Yksi keino yhteismetsien lisäämiselle olisi perintöveron keventäminen silloin, kun perikunnan metsistä muodostetaan yhteismetsä tai ne liitetään osaksi yhteismetsää. Asiaa on eduskunnassa edistetty ryhmärajat ylittävällä toimenpidealoitteella. Toivottavasti hallitus siihen tarttuu.

Jari Myllykoski

kansanedustaja (vas)