Kaupallinen yhteistyö

”Koskaan ei ole tarvinnut pelätä työpaikkansa puolesta”

Ammattitaitoinen henkilökunta on Rauman Akun tärkein kilpailuvaltti. Kolmannen polven osaomistaja Mikko-Matti Pelamo kuvailee Rauman Akun työntekijöitä ennemminkin ongelmanratkaisijoiksi kuin myyjiksi.

-Ammattitaito on ydinjuttu. Homma toimii niin, että asiakas voi tulla tänne parin osan kanssa ja sanoa, että tästä pitäisi tehdä aikakone. Me sitten tehdään, Pelamo luonnehtii palvelun tasoa.

Rauman Akku on työpaikkana ilmeisen pidetty, sillä porukasta löytyy useampi pitkän uran talossa tehnyttä. Yksi heistä on vuonna 1983 aloittanut Vesa Backman.

-Tulin mukaan kuvioihin siinä vaiheessa, kun Rauman Akku muutti Tehtaankadulta tänne Hakunintielle.

Backman tuli avuksi muuttoon, mutta pesti sai jatkoa, ja nyt 35 vuotta myöhemmin työt yhä maistuvat.

-Aloitin täällä autonkuljettajana, nyt toimin osto- ja myyntipäällikkönä. Tänä aikana on kasvettu paljon, Tehtaankadun sadasta neliöstä on tultu pitkä matka eteenpäin, Backman kertoo.

Työ on terapiaa

Työyhteisö saa Backmanilta kehuja.

-Aina on ollut hyvä porukka. Työ on ollut sellaista, mikä motivoi. Eihän sitä olisi muuten näin kauan tänne tullut joka päivä, Backman summailee.

Työyhteisön tuki vaikeissa elämäntilanteissa on arvokasta, tietää 35 vuotta Rauman Akussa työskennellyt Vesa Backman.

- Parasta työssä? No, yleensäkin kaupankäynti ja se, että päivät ovat vaihtelevia. Ja se, että saa työskennellä sisätiloissa, Backman hymyilee.

Backman on uransa aikana nähnyt Rauman Akun monet vaiheet ja yrityksen siirtymisen sukupolvelta toiselle. Backman kokee, ettei suurempia ongelmia ole koskaan ollut, kasvu on ollut melko tasaista ja sukupolvenvaihdokset sujuneet mallikkaasti.

- Ovathan asiat vuosien varrella myös muuttuneet. Antti oli semmoinen vanhan kansan patruuna. Tainan myötä hommat muuttuivat, esimerkiksi ulkoiseen ilmeeseen alettiin panostaa enemmän ja työntekijöistä alettiin pitää eri tavalla huolta, Backman kertoo.

Antti Lammin tytär Taina Lammi toimi Rauman Akun toimitusjohtajana vuodet 2004-2017, kunnes menehtyi sairauden uuvuttamana. Suuri suru kohtasi koko työyhteisöä, eikä vähiten Backmania.

- Olimme pariskunta, noin kaksikymmentä vuotta ehdimme olla yhdessä. Aluksi tuntui vaikealta jatkaa töitä. Olin kuitenkin vain viikon ajan pois. Antti tapasi sanoa, että työ on terapiaa. Antti ja työkaverit olivat minulle tärkeänä tukena myös työurani alkupuolella, kun poikani kuoli, Backman kertoo.

Backman muistelee yhteisiä työvuosia hyvällä. Työn kautta Vesa ja Taina aikoinaan toisensa myös löysivät.

- Olihan se sellaista, kun ympäri vuorokauden olimme samoissa tiloissa. Mutta kotona työasioista ei puhuttu mitään, se oli ihan sovittu asia, Backman muistelee.

Backmanilla on vielä muutama vuosi työuraa jäljellä.

- Tästä talosta en lähde, täällä on hyvä olla. Eläkepäiviä en ole suunnitellut, tätä hetkeä eletään, Backman painottaa.