Torstai 2.10.2014

Onnittele:

kolumnit

Yritystukia vai yhteisöveroja

Kolumni | Länsi-Suomi | |

Hallituksen puoliväliriiheksi kuvailtua valtiontalouden korjauspakettia on tarkoitus ryhtyä rakentamaan kuun lopulla. Keskeinen kysymys on periaatteessa niinkin yksinkertainen kuin julkisen talouskehityksen saaminen aisoihin joko menoja pienentämällä tai tuloja lisäämällä.

Käytännössä yhtälö on kuitenkin nykyisissä oloissa koko lailla toivoton ainakaan helposti ratkaistavaksi. Menoleikkauksilta ei varmaankaan voida välttyä, mutta yhtä varmalta tuntuu, että tulojakin on jostain saatava lisää, jolloin veronkiristykset ovat myös väistämättömiä.

Kaikki osapuolet ovat varmasti yksimielisiä siitä, että talouden kasvukehitystä olisi saatava aikaan, ja tehokkain keino siihen on tietysti työpaikkojen aikaansaaminen kilpailukykyisille aloille.

Pelkkä työurien pidentäminen ei isointa ongelmaa poista. Mittavaksi paisunut työttömien joukko olisi sitä vastoin saatava kiinni työelämään. Ja mikä tärkeintä, se olisi lopultakin pystyttävä toteuttamaan työelämään pyrkivien nuorten kohdalla.

Kaiken kaikkiaan työttömyyslukujen alentaminen tuottavilla sektoreilla sataa suoraan kansantuotteen laariin.

Työllisyyskehitykseen vaikuttamiseen on tietysti erilaisia keinoja. Erityisesti nyt on nostettu pöydälle vahvoja vaatimuksia yhteisöveron tuntuvasta alentamisesta, jotta yrityssektori voisi palkata uutta työvoimaa. Ajatus ei ole uusi, mutta nyt sitä ajetaan oikein ponnella.

Toisena toimintamallina ja yhteisöveron alentamista valtion budjetissa kompensoivana keinona puhutaan yritystukien leikkaamista. Tavallaan siihen olisi joka tapauksessa syytä, sillä järjestelmä on paisunut todelliseksi tukiviidakoksi ja monilta osin peräti hyödyttömäksi rahanjakoautomaatiksi.

Havainto on varsin kiusallinen, sillä oikein suunnatuilla panostuksilla yrityselämän tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan tulisi olla nimenomaan työllisyyttä ja kansantaloutta monipuolisesti tukeva vaikutus. Yritystuet voivat lähtökohtaisesti olla hyvä asia, mutta niiden tulee olla terveellä pohjalla.

Valtio tukee yritystoimintaa verotuet mukaan lukien kaikkiaan liki viidellä miljardilla eurolla vuodessa. Kunnalliset yritystuet ovat erikseen. Tukisumma on siis melkoinen ja vastaa suunnilleen koko yhteisöveron vuotuista tuottoa.

Tavallisen kansalaisen ajatusmaailman mukaan yhteisöverojen ja yritystukien olemus on kuin rahan siirtämistä taskusta toiseen. Toki tällaisessa prosessissa aina jonkun taskuun jää enemmän kuin toisen, joten kaikki eivät ole halukkaita luopumaan olemassa olevasta käytännöstä.

Yhteisövero- ja yritystukijärjestelmiä tuntemattomallekin herää kysymys mitä niiden radikaalilla muuttamisella saataisiin aikaan. Jos yritystuista luopuminen säästäisikin valtion menoja, yhteisöveron jyrkkä alentaminen supistaisi puolestaan tuloja. Ei kestävyysvajeen hoitaminen tällä tavalla voi helpottua.

Oleellista on joka tapauksessa kummankin uudistusesityksen osalta varmistua siitä, miten se lopulta vaikuttaisi työpaikkakehitykseen. Yritystukien supistaminen ei sitä ainakaan parantaisi ja toisaalta syntyy epäily siitä, että yhteisöveron alentaminen ei täysimääräisesti synnyttäisi uusia työpaikkoja.

Vähintään olisi syytä varmistua siitä, että verohelpotus todentuisi tietyllä tavalla vasta työllistämisvaateen täyttymisen jälkeen.

Suomen yhteisöverokanta on kieltämättä tuntuva, mutta on se ollut selvästi korkeampikin, eikä tälläkään hetkellä kuulu OECD-maiden eikä edes Euroopan unionin kärkikastiin. Sinänsä verokilpailuun lähteminen ei tälläkään alueella saisi olla ensisijainen tavoite.

Varsin todennäköiseltä tuntuu, että hallitus suostuu yhteisöveron maltilliseen alentamiseen ja toisaalta ryhtyy jossain määrin karsimaan yritystukijärjestelmää. Silti on vaikea uskoa, että näilläkään keinoin työllisyys ja kilpailukyky saataisiin pikaiseen nousuun, mikä kuitenkin olisi välttämätöntä.

Kirjoittaja on Länsi-Suomen entinen päätoimittaja.

JyrkiNiittyranta

kommentti(a)