Eerik Sjöblom avasi Fysioplus-hoitolaitoksensa juuri valmistuneessa talossa

Fysioplussan yrittäjä, fysio- ja lymfaterapeutti Eerik Sjöblom, antaa asiakkailleen tarvittaessa sähkö- ja ultraäänihoitoja. Kuva: Elina Helkelä

Yli 25 vuotta fysio- ja lymfaterapeuttina toiminut Eerik Sjöblom on tyytyväinen mies. Hänen uusi fysikaalinen hoitolaitoksensa, Fysioplus, avasi juuri ovensa upouudessa asuin-liiketalossa osoitteessa Alfredinkatu 6 A1.

– Olen todella tyytyväinen näihin tiloihin. Kirjaston iso parkkipaikka on aivan vieressä, ja katutasossa olevaan hoitolaan pääsee hyvin vaikka pyörätuolilla.

Erityisesti asiakkaiden tuki- ja liikuntaelinsairauksiin keskittyvä Sjöblom irtautui maaliskuussa Asema Fysioterapiasta ja lähti pyörittämään omaa fysikaalista hoitolaitosta.

Erityisosaamisalanaan hänellä on käsiterapia, jota hän tekee tiiviissä yhteistyössä käsikirurgien kanssa.

– Käsiterapiaan hakeudutaan esimerkiksi rannemurtumien ja nivelsidevammojen vuoksi. Myös erilaisten työtapaturmien ja leikkausten jälkihoidot ovat yleisiä käsiterapiassa, Sjöblom selvittää.

Fysioplus-hoitolaitoksessa asiakas saa tarvitsemaansa yksilöterapiaa, johon hakeudutaan yleisimmin lääkärin lähetteellä.

– Minulla on paljon asiakkaita, jotka käyvät hoidossa ja kuntoutuksessa jopa useita vuosia. Tällaisia ovat esimerkiksi työtapaturmapotilaat.

Sjöblom pitää ammattitaitoaan yllä kouluttautumalla säännöllisesti. Se on tärkeää, sillä hänen mukaansa varsinkin käsiterapia on ala, jossa laajasta tietämyksestä on suurta hyötyä.

– Minulle koulutus on työkalu. Viimeksi suoritin fysikaalisten laitehoitojen erityisosaajakoulutuksen. Siinä syvennettiin sähkö- ja ultraäänihoito-osaamista. Poimin saamastani koulutuksesta ne asiat, jotka kullekin asiakkaalle parhaiten soveltuvat.

Eerik Sjöblom kertoo viihtyvänsä erinomaisesti fysioterapiayrittäjänä.

Fysioplussassa on hänen lisäkseen tilaa vielä toisellekin alan osaajalle, jota Sjöblom parhaillaan hakeekin.

– Nuorena päätin, että minusta tulee joko opettaja tai sitten hakeudun terveydenhuoltoalalle. Pääsin opettajankoulutuslaitokseen, mutta jossain vaiheessa mieli muuttui. Jumpparikoulu tuntui sittenkin oikeammalta – enkä ole päätöstäni katunut.