Fiona Boyes tulee Raumalle

Fiona Boyes on julkaissut uransa aikana 13 levyä ja saavuttanut viisi Blues Music Award-kunniamainintaa Yhdysvalloissa sekä 30 erilaista palkintoa bluesin lisäksi folkin, jazzin ja Americanan sarjoissa kotimaassaan Australiassa.

Australialaisen musiikin suurimpia tähtiä ovat AC/DC:tä unohtamatta Nick Cave, Kylie Minogue ja tämänhetken suosituimpiin artisteihin lukeutuva Sia.

Maassa tehdään kuitenkin paljon hyvää musiikkia ja myös blues-osastolta löytyy taituruutta.

Huomenna taitojaan pääsee näyttämään raumalaisille blues-kitaristi Fiona Boyes, joka esiintyy Rauma-salissa.

Kyseessä on First Lady of the Blues -tittelilläkin kotimaassaan kutsutun Boyesin ensimmäinen kiertue Suomessa.

Fiona Boyes on tuottanut sini-säveliä kitarallaan jo 25 vuoden ajan.

Hänen uransa alkoi pienessä kahvilassa järjestetystä kykykilpailusta, josta hän voitti Maton-merkkisen kitaran.

Nuorempana Fiona Boyes soitti The Mojos-tyttöbändissä, jonka viidellä ensimmäisellä albumilla on Australiassa kulttistatus.

Vuonna 2000 Fiona Boyes julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa, joka putsasi palkintopöydät kotimaansa palkintogaalojen blues-kategorioissa.

Kolme vuotta myöhemmin hän oli samoissa tyhjentämispuuhissa Yhdysvaltojen Memphisissä.

Siellä hän pokkasi International Blues Challenge -palkinnon ensimmäisenä ei-amerikkalaisena.

Häntä aiemmin kukaan naisartisti ei ollut kyseistä tunnustusta saanut.

Australialaisen bluesin kuningatar on esiintynyt sekä levyllä että kiertueella blueslegendojen kanssa, kuten Hubert Sumlinin.

Raumalaiset muistavat Hubert Sumlinin Rauma Bluesin supervuodesta 2005, jolloin Sumlin soitti James Cottonin yhtyeen kanssa.

Edellämainitut herrasmiehet ovat siirtyneet jo ajasta ikuisuuteen, Cotton kuluvan vuoden maaliskuussa.

Mutta Fiona Boyes jatkaa bluesin perinteitä.

Artisti hallitsee sekä sähkökitaran että akustisen kitaran, ja hänen soitostaan sanotaan, että se on läpileikkaus bluesin historiasta.

Boyesin soitossa kuulee soittajan monipuolisuus.

Boyesin kitaroinnista voi bongata Mississippi Deltan slidekitaraa, New Orleansin barrelhousea, Memphis soulia, klassista Chicagobluesia, Texas-shuffleswingiä ja rentoa West Coast bluesia.

Hänen pehmeän savuista lauluääntään on verrattu muun muassa Maria Muldauriin.