Jalmari vaelsi yksin Pohjois-Ruotsin vuoristossa, eikä kohdannut viikon aikana ainoatakaan vastaantulijaa

"Sarek oli täysin erilainen kuin aiemmat vaelluskohteeni", toteaa Jalmari Meriluoto. Hän tallensi reissunsa kameran muistikortille.

Kenttä katosi puhelimesta jo kansallispuiston parkkipaikalla. Jalmari Meriluoto ei kuitenkaan kauhistunut, vaan päinvastoin. Juuri tätä hetkeä hän oli odottanut.

– Minusta on hirveän vapauttavaa olla tavoittamattomista. Tuntuu hienolta tietää, että vaikka joku yrittäisi soittaa, se ei onnistu, hän hymyilee.

Harvan 22-vuotiaan suusta kuulee moista lausahdusta. Toisaalta harva myöskään lähtee matkalle, jonka Meriluoto teki vuodenvaihteessa.

Raumalainen Jalmari Meriluoto on juuri parannut viikon vaellusreissulta Pohjois-Ruotsin Sarekista, kansalaispuistosta, jossa ei ole kuuluvuutta tai muita vaeltajia.

Meriluoto lähti matkaan puolitoista viikkoa sitten. Auton parkkeerattuaan hän hiihti metsäsukset jalassa ja ahkio perässä satakunta kilometriä. Mukana oli 70 kiloa kantamuksia.

Aikaa tähän kaikkeen kului seitsemän vuorokautta, eikä Meriluoto tavannut tuona aikana ainoatakaan toista ihmistä. Eläimiä sen sijaan tuli vastaan – hirviä, peuroja ja riekkoja.

Meriluoto kertoo kipinän luonnossa liikkumiseen syttyneen jo lapsena. Armeijan harmaissa vietetty vuosi antoi sysäyksen lähteä pitkille vaelluksille.

– Intissä käveltiin hirveästi metsässä, mutta vapaus liikkua oman mielen mukaan puuttui. Armeijan jälkeen halusin lähteä omilla ehdoilla metsään, ensimmäisenä Kilpisjärvelle.

Sarekiin lähtö kävi ensimmäisen kerran mielessä viime keväänä.

Sarek muodostaa yhdessä kahden muun kansallispuiston kanssa Euroopan suurimman ja vanhimman luonnonpuistoalueen.

Meriluotoa kohteessa kiehtoi se, miten sitä on kuvailtu stimulaattoriksi Huippuvuorilla vaeltamiseen.

– Talviolosuhteet ovat haastavimmat, mitä Euroopasta löytyy, hän sanoo.

Luonnon voima kävi vaelluksella nopeasti selväksi. Vaikka Meriluodolla oli lähteissä valmis reitti suunniteltuna, hänen oli improvisoitava ja lyhennettävä reittiä, sillä matkanteko oli aluksi hidasta taivaltamista.

"Intissä käveltiin hirveästi metsässä, mutta vapaus liikkua oman mielen mukaan puuttui. Armeijan jälkeen halusin lähteä omilla ehdoilla metsään."

Ylhäällä vuoristossa hanki kantoi, mutta alhaalla Meriluoto joutui paikoin kahlaamaan vyötäröä myöden metrin lumihangessa.

Vaelluksen aluksi lämpömittari näytti 25 miinusastetta. Lämpimimmillään asteita oli 10 miinuksen puolella.

– Ilman lauhtumisen tunsi selvästi. Välillä teltassa riitti pelkkä aluskerrasto ja fleece, välillä tuntui hiihtäessäkin, että nenä jäätyy.

Koko vaelluksen pituudeksi muodostui noin 100 kilometriä. Päivässä Meriluoto eteni 10–15 kilometriä.

Etenemistahdin määräsi päivänkierto. Pohjois-Ruotsissa on parhaillaan kaamosaika, ja valoisaa aikaa riittää aamuyhdeksästä alkuiltapäivään.

– Siinä välissä on muutama tunti aikaa edetä niin, että näkee eteensä ilman otsalamppua, Meriluoto toteaa.
Hän pani merkille, että päivän hämärtyessä tuuli voimistuu. Jo leirin kasaamisen vuoksi oli pysähdyttävä ajoissa.

Meriluoto ei myönnä pelänneensä Sarekiin lähtöä. Sen sijaan lähtöön liittyi jännitystä.

Meriluodon mielestä on oleellista tietää, mitä tekee, sillä silloin riskit pysyvät hallinnassa.

– On aika tyydyttävä tunne, kun tietää selviävänsä omillaan missä tahansa.

Maisemat hurmasivat Jalmari Meriluodon Sarekissa. Kuva: Jalmari Meriluoto

Juuri itsensä voittaminen ja vapaudentunne ovat päällimmäiset syyt, joiden vuoksi hän lähti Sarekiin.

– Olisin toki voinut lähteä vaikka Suomen Lappiin autiotuville. Tykkään kuitenkin kehittää itseäni, eikä kehitystä tapahdu, jos asiat tapahtuvat liian helposti.

Yksin vaeltaminen on Meriluodolle tuttua, muttei mikään itsetarkoitus. Sarekiinkin hän houkutteli seuraksi kavereita.

– Olin Sarekissa yksin, mutten yksinäinen, Meriluoto toteaa.

– Kaikki reissut ovat kimpassa kivampia. Harva kuitenkaan haluaa tai pystyy varusteiden puolesta lähtemään tällaiselle reissulle.

Viime kesänä hän vietti Slovenian Alpeilla kaksi viikkoa. Sovittua matkaseuraa ei ollut, mutta ympärillä liikkui muita ihmisiä.

– Pohjois-Ruotsissa riskit ovat selvästi suuremmat, sillä siellä ei liiku juuri ketään. Lumivyöryjen lisäksi oma riskinsä ovat villieläimet. Jos jotain sattuu, kännykällä ei saa yhteyttä.

Entä mitä seuraavaksi? Voiko mikään kokemus päihittää vuodenvaihteen vaellusta?

Meriluoto vakuuttaa, ettei vaellusharrastus jää Sarekin-reissuun. Hän on jo haaveillut aivan Venäjän-rajalta Norjaan ulottuvan Kalottireitin koluamisesta, Uudesta-Seelannista ja Nepalista, sekä tietysti paluusta Sarekiin.

– Joka vuosi on pakko lähteä johonkin. Vaeltaminen on rentouttavaa, on kyseessä sitten lyhyt tai pitkä reissu.

Erilaisuus kiehtoo Raumalla kasvanutta Meriluotoa.

– Kun on koko ikänsä katsellut metsämaastoa, jylhä vuoristomaisema tai horisonttiin asti jatkuva puuton aro tuntuu sikasiistiltä.

"Välillä teltassa riitti pelkkä aluskerrasto ja fleece, välillä tuntui hiihtäessäkin, että nenä jäätyy."
Jalmari Meriluoto

22-vuotias Jalmari Meriluoto on aina nauttinut luonnossa, etenkin metsässä, liikkumisesta. Kuva: Juha Sinisalo

Mitä mukana Sarekissa?

  • Yöpymistä varten teltta, makuupussi ja makuualusta.
  • Ruokailua varten bensakeitin, varapumppu ja varalla kaasukeitin ja kaasupulloja.
  • Ruokana valmisruokapusseja, kuivattua lihaa, tonnikalaa, pähkinöitä, ruisleipää, meetvurstia, juustoa ja motivaatiosuklaata. Vesi sulatettua lunta.
  • Laillinen vaatetus: esimerkiksi säänkestävä ulkoilupuku ja aluskerrasto.
  • Kulkemiseen perinteiset metsäsukset.
  • Tavaroiden kuljettamiseen ahkio. Selässä reppu, jossa vain välttämättömimmät tavarat.
Kaikki ruoanlaitossa käytettävä vesi ja juomavesi oli Sarekissa sulatettava lumesta. Kuva: Jalmari Meriluoto

Jalmarin ikimuistoisimmat vaellukset

  1. Sarekin kansallispuisto, vuodenvaihde 2017–2018
    ”Sarek oli täysin erilainen kuin aiemmat vaelluskohteeni. Vaikka olin vaeltanut aiemminkin yksin, reitti oli haastava ja vaativa.”
  2. Slovenian Alpit, kesä–heinäkuu 2017
    ”Parin viikon reissulla näki aivan törkeän hienoja maisemia. Eteläisten Alppien vuoret ovat jyrkkiä ja korkeita. Huono puoli oli se, että ihmisiä oli liikkeellä valtavasti. Reitit oli merkitty hyvin, ja telttailu oli sallittua vain tietyillä alueilla.”
  3. Kilpisjärvi, kevät 2016
    ”Ensimmäinen hiihtovaellukseni. Lähdimme pohjoisiin yhdessä ystäväni kanssa. Ilmat suosivat vaelluksen alusta loppuun, ja oli ihan sikasiistiä, kun sai jakaa upeat maisemat ja hetket jonkun toisen kanssa.”
Pimeä laskeutui Sarekissa varhain. Jalmarin retkikamppeet kulkivat mukana aihiossa. Kuva: Jalmari Meriluoto