Katuhaukka: Huomio PokemonGo:ssa, ei liikenteessä

Pokemonien metsästäjät eivät aina malta nousta pyöränsä selästä löytäessään uusia hahmoja. Raumalla on jo sattunut onnettomuuksia pyöräileville Pokemonien jahtaajille. Kuva: Jussi Hietikko

Kolmen viikon ajan olen seurannut raumalaisten autoilijoiden keskittymistä ajamiseen.

Olen saanut sen käsityksen, että valitettavan moni autoilija käyttää surutta puhelintaan somettamiseen ajon aikana.

Palautetta aiheesta on tullut mukavasti. Melkein jokaisessa sähköpostissa muistutetaan, että autoilijat eivät ole ainoita, joiden huomio siirtyy ajamisesta verkon maailmaan.

Syksyn kovin uutuus on PokemonGo -peli, joka on koukuttanut nuoret ja vanhemmatkin älypuhelimien omistajat.

Peli käyttää hyväksi puhelimen sijaintitietoja ja puhelin kädessä voi kävellä tai pyöräillä Pokemon-hahmon eteen, jolloin se näkyy näytöllä.

Pelin on hehkutettu motivoivan etenkin nuoria liikkumaan, mutta nopeasti sen varjopuoletkin ovat käyneet ilmi.

Raumallakin on jo tapahtunut onnettomuuksia, joissa nuori Pokemon-pelaaja on törmännyt tai kaatunut pyörällään animaatiohahmoja etsiessään.

Kiertelin muutamana iltapäivänä Rauman keskustassa polkupyörällä ja kävellen.

Koulujen sulkeuduttua Pokemon-metsästäjiä oli paljon liikkeellä. Alakouluikäisiä poikia pääosin.

Heidän keskittymisensä ja innostuksensa peliin on hellyttävää. Varsinkin, kun usein kuulee sanottavan, että varhaisteini-ikäisiä poikia on vaikeaa saada innostumaan oikein mistään.

Kaupungintalon edessä olevalla pokestopilla oli aistittavana aitoa riemua, kun joku harvinainen hahmo oli löytynyt.

Seurasin pyörälläni kolmen pojan metsästysporukkaa kaupungintalolta Vanhan Rauman suuntaan.

Pojat ajoivat rinnakkain pyörätietä niin, että vastaantuleva mummu koukkasi jalkakäytävän puolelle. Kauppakatua pojat etenivät ajoradalla ajaen, kaikilla katse tiukasti älypuhelimen näytöllä. Heidän etenemisensä oli varsin verkkaista, aivan kuin he olisivat pyöräilleet unessa.

Kuninkaankadulla seurasin erästä poikaa, jonka arvioin 15-vuotiaaksi. Hän ajoi maastopyörällään jalkakäytävää vastakkaiseen suuntaan, katse puhelimessa.

Ilmeisesti pelissä tapahtui jotain hyvin jännittävää, sillä poika kolhaisi epähuomiossaan pienen katumainoksen kumoon pyörällään.

Hieman myöhemmin näin samanikäisen pojan ajavan mateluvauhtia kadun yli niin, ettei hän nostanut katsettaan puhelimesta.

Parin tunnin aikana kaikki tämä toistui useita kertoja. Suuri osa Pokemoneja pyörällä metsästävistä nuorista ajoi aiemmin kuvattuun tapaan.

Ryhmäpaine ajaa vääriin ratkaisuihin. Porukassa voi olla vaikeaa sanoa ääneen, että kaikkien pitäisi noudattaa liikennesääntöjä.

Ilahduttavaa kuitenkin, että lähes kaikilla metsästäjillä oli pyöräilykypärät päässään eikä vauhtia ollut paljoakaan, mutta onnettomuuksilta ei silti aina voi välttyä.

Pokemon-pyöräily näyttää ulkopuolisista melko holtittomalta.

Jokainen ymmärtää, että pyörällä eteenpäin ajaminen niin, ettei katso eteensä, ei voi olla kauhean turvallista.

Pyörä olisi pysäytettävä siksi aikaa, kun käyttää puhelinta. Mutta pelin tuoksinnassa voi olla vaikeaa ajatella näin loogisesti.

Mielestäni tässä olisi suuremmankin liikennekeskustelun paikka. Vanhempien tulisi keskustella jälkikasvun kanssa liikenteen säännöistä ja vaaroista.

Pahin uhkakuva on, että nuori jatkaa samalla asenteella silloinkin, kun alla on satoja kiloja painava henkilöauto.

Millaisia kokemuksia sinulla on puhelinkuskeista? Mitä tilanteen parantamiseksi pitäisi tehdä? Ota yhteyttä sähköpostilla: jussi.hietikko@marvamedia.fi