Katuhaukka: Rauma on heijastimen käytössä kahtia jakautunut kaupunki

Pimeässä loistava spray lähtee tekstiileistä pesussa pois. Heijastinspraytä myydään myös koville pinnoille ja lemmikkieläinten turkkiin suihkutettavana. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Lokakuun ajan seurasin iltalenkeilläni jalankulkijoiden heijastimien käyttöä.

Aikaisempien vuosien tapaan, Raumalla heijastimien käyttö vaihtelee merkittävästi.

Kun toisella jalankulkijalla on heijastimia vaikka muille jakaa, toinen kulkee täysin mustissaan. Tähän tilanteeseen sopisikin vertailu: eroa kuin yöllä ja päivällä.

Lähestymme pimeimpiä aikoja, eikä tilanne muutu paremmaksi kuin kuukausien päästä.

Monen työpäivän molemmissa päissä on pimeyttä, joten heijastavia killuttimia todellakin tarvitaan, jos haluaa että autoilijat huomaavat ja huomioivat.

Moni jalankulkija on ottanut autoilijoiden kritiikin vastaan juuri oikealla tavalla, ja hankkinut heijastinliivin tai vilkuttavia valokoristeita vaatteisiinsa.

Tavallinen hihasta roikkuva yksinäinen heijastin ei välttämättä ole se tehokkain väline, mutta se ajaa asiansa.

Nykyisin led-lamppuja saa hyvin huokeaan hintaan, joten moni jalankulkija on ottanut avukseen myös taskulampun.

Tekniikka on myös kehittynyt niin paljon, että farkkujen etutaskuun mahtuvalla lampulla voi valaista koko kadun. Taskulamppu toimii siis myös turvallisuusvälineenä.

Huolestuttavin piirre on se, että hyvin harva nuori käytti heijastinta.

Näin jokaisena iltana Rauman keskustassa useita nuoria, joiden vaatteissa ei ollut minkäänlaista heijastavaa materiaalia tai esinettä.

Tämä on käsittämätön tosiasia, sillä kaikilla nuorilla on huoltaja, jonka olettaisi huolehtivan myös siitä, että teini näkyy autonvaloissa.

Omituista tässä on se, että nykyisin heijastimet ovat hienon näköisiä. On pääkalloa ja vaikka mitä sarjakuvahahmoja, joiden olettaisi kiehtovan nuoria.

Laitilassa on jopa heijastimia valmistava Coreplast-yritys, joten paikallista työllistävää toimintaa voisi tukea omaa turvallisuuttaan lisäämällä.

Ja jos heijastimen riiputtaminen hihasta on noloa, kaupan hyllyltä löytyy jopa heijastavaa spraytä, joka on näkymätöntä niin kauan kuin auton ajovalot osuvat siihen.

Kaiken kaikkiaan raumalaisten jalankulkijoiden heijastintilanteesta voi sanoa sen, että yhä useampi huolehtii näkyvyydestään.

Voin väittää, että kymmenen vuotta sitten heijastimenkäyttäjiä oli vähemmän.

Toki jokainen heistä, joka silloin käytti heijastinta, käyttää luultavasti nykyäänkin ja taitaa vetää päälleen heijastinliivin tai vastaavan.

Ja luultavammin he ovat saaneet siirrettyä viisautensa myös jälkikasvuunsa.

Mutta taitaa vain olla niin, etteivät mitkään lehtijutut tai valistuskampanjat vaikuta niihin ihmisiin, jotka eivät yksinkertaisesti välitä.