– Kyläkoulujen ehdoton vahvuus on se, että henkilökunta tuntee kaikki koulun lapset ja heidät kohdataan aidosti koulun arjessa. Se luo turvallisuutta. Vahvuus on myös lähes olemattomat työrauhaongelmat, toteaa Laitilan kiertävä kyläkoulurehtori Sami Kolehmainen.
Naantalissa asuva Kolehmainen aloitti kiertävänä rehtorina viime syksynä. Hänen johdettavanaan on kuusi Laitilan kyläkoulua: Kovero, Itäkulma, Soukainen, Suontaka, Kodjala ja Untamala. Yhteensä niissä on 256 oppilasta ja henkilökuntaa noin 30.
Oppilasmäärältään pienimmät kyläkoulut ovat Itäkulman koulu, jossa on 21 oppilasta ja Koveron koulu, jonka oppilasmäärä, 26, on ollut hieman laskusuunnassa.
– Uskon silti kaikkien kyläkoulujen jatkuvuuteen, sillä Laitila on pirteä ja elinvoimainen kaupunki, jossa on hyvä tekemisen meininki.
Kolehmainen kehuu myös kaupungin panostusta koulujensa oppilashuoltoon. Kunnassa on kaksi koulukuraattoria ja kaksi -psykologia, minkä ansiosta kouluissa päästään hyvin toteuttamaan ennaltaehkäisevää työtä.
Noin seitsemän vuotta Turun seudun kouluissa esimiestehtävissä toiminut Sami Kolehmainen pääsi Laitilassa aloittamaan ”puhtaalta pöydältä” vastaperustetussa virassa.
– Totutteluahan tämä on pitkälti ollut, sillä Laitilassa ei ollut entuudestaan tällaista käytäntöä.
Kolehmainen on nyt vuoropäivinä läsnä eri kyläkouluissa, joissa hän pitää päivän aikana yhden oppitunnin.Muuten hänen päivänsä kuluvat kaikkien kuuden kyläkoulun asioita hoitaessa.
Maanantaina Kodjalan koulussa rehtori oli puoleen päivään mennessä ehtinyt jo hyväksyä laskuja, tehdä viranhaltijapäätöksiä sekä hoitaa tarvike- ja materiaalitilauksia.
Lisäksi hän sai järjestettyä muutamalle oppilaalle oppimisen tukea. Iltapäivällä olivat vielä vuorossa oppilaskuntakokous, yhden oppilaan avustaminen kokeessa, Kodjalan koulun talousasioiden hoitoa, Liikkuva koulu -palaveri ja oppilashuoltoryhmän kokous Soukaisten koulussa.
– Henkilökunnan kanssa suunnittelen jatkuvasti toimintaa. Kyläkouluissa opettajat opettavat useampia luokka-asteita, mikä on todella haastavaa. Pyrinkin järjestämään heille mahdollisuuksien mukaan lisäkoulutusta esimerkiksi tietotekniikan opetuksen osalta.
Kolehmaisen mukaan yksi hänen tärkeimmistä tehtävistään on huolehtia siitä, että kyläkoulujen opetus noudattelee uutta opetussuunnitelmaa.
Kyläkoulut ovat perinteisesti olleet aina koko kyläyhteisön kokoontumispaikkoja. Laitilassakin ne ovat koulupäivän jälkeen vilkkaassa käytössä.
– Niissä pidetään oppilaskerhoja, seurakunnan ja 4H-yhdistyksen kerhotoimintaa. Myös vanhempainyhdistykset ja kyläyhdistykset käyttävät koulujen tiloja, mikä minun mielestäni on todella hyvä asia; mitä enemmän toimintaa, sitä parempi.
Jatkossa Kolehmainen haluaa myös kehittää kotien ja kyläyhdistysten välistä yhteistyötä tiiviimmäksi.
– Kyläyhdistyksen puheenjohtajat eivät vielä tiedäkään, että aion kutsua heidät yhteiseen palaveriin ja kertoa suunnitelmistani ensi lukuvuodeksi, Kolehmainen vinkkaa.
Sami Kolehmainen pitää kiertävää kyläkoulurehtorintyötään monipuolisena ja mielenkiintoisena virkana, jota hän tekee ”melkein” ympärivuorokautisesti.
– Yöt saan nukkua, mutta jo aamuvarhaisella voin joutua etsimään sijaisia, kun joku henkilökunnasta on sairastunut. Kouluasioita saatan selvitellä vielä myöhään illallakin. Tämä on tällainen elämäntapatyö, Kolehmainen naurahtaa.
Hänellä ei ole juurikaan pahaa sanottavaa työstään.
– Pääsen tutustumaan eri työyhteisöihin sekä niiden omiin toimintatapoihin, joita voin sitten taas jakaa muille. Jos jotain miinuspuolelle sijoittaisi, niin ehkä se olisi se, etten ehdi olla täysipainoisesti läsnä kouluissa, mikä taas aiheuttaa jonkinlaista riittämättömyyden tunnetta. Onneksi työn plussat jäävät kuitenkin vertailussa päällimmäisiksi, Sami Kolehmainen summaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.