Lukon peliasu sai sinikeltaiset värinsä 1950-luvulla - Teppo Rastio päätyi paitaan sattumalta

Teppo Rastion mieleen alkaa tulvia muistoja, kun hän vetää ylleen vanhaa Lukon pelipaitaa Lonsin nurmikentällä. Rastion jääkiekkouran alkupotkuina kyseinen kenttä ja sen paikalla ollut jäärata oli vielä Rauman Lukon kotiareena.

Keskiviikkona 83 vuotta täyttävä Rastio muistaa edelleen tarkasti, miltä ruohoiset mäet näyttivät 1940- ja 50-luvuilla.

Tuossa sijaitsivat katsomot, tässä paviljonki ja tuolla rakennus, jossa kotijoukkue yhdessä ”vihollisen” kanssa kävi kamiinan hehkussa lämmittelemässä, hän viittilöi.

Muistaa Rastio pelejäkin, kuten erään kamppailun HIFK:ta vastaan. Vieraiden riveissä pelasi hyökkääjä Rainer ”Snaibeli” Lindström.

– Tuli hiukan ruuhkaa ja tappelua. Tuomari heitti Snaibelille kakkosen. Snaibali kyseli kummissaan, mistä ihmeestä jäähy tuli, kun hän ei edes puhunut mitään. Tuomari vastasi, ettet puhunutkaan, mutta tiedän mitä ajattelit, Rastio tarinoi tuttu virne kasvoillaan.

Rastio vetää muistelun lomassa ylleen vanhaa pelipaitaa. Tai itseasiassa pelipaita ei ole vanha, vaan Lukko on käyttänyt sitä tällä kaudella 80-vuotisen taipaleensa kunniaksi.

Paidan pyöreä lukkologo on jäljitelmä 1940-luvulta.

Sinikeltaisia värejä Lukko käytti peliasussaan ensimmäistä kertaa 1950-luvulla.

Oli itseasiassa hauska sattuma, millä tavalla Rastio päätyi 16-vuotiaana Lukon pelipaitaan.

– Hämeenlinnassa oli jääpallomatsi, jossa minun piti olla pelaamassa, mutta rippikouluikäistä sälliä ei uskallettu ottaa mukaan.

Kanervan ”Reka” sanoi, ettei hänkään lähde ja tultiin sitten Lukon treeneihin. Mehän oltiin ihan ylivoimaisia luistelussa. Siitä se sitten lähti, Rastio muistelee.

Se eli aikamoinen ura. Legendaarinen Lukon numero 4 on yksi kaikkien aikojen raumalaisista jääkiekkoilijoista.

Lyhyesti hän saavutti urallaan seitsemän SM-mitalia, pelasi seitsemät MM-kisat, yhdet olympialaiset ja valittiin muun muassa vuoden jääkiekkoilijaksi 1957.

Lukon kultaisella kuuskymmenluvulla Rastio oli voittamassa viittä mitalia, joista mestaruus vuodelta 1963 on muisto ylitse muiden. 

– Se oli tietysti iso juttu. Meillä oli pirun hyvä porukka ja mukaan tuli aika lauma hyviä nuoria. Sääli, että heidät päästettiin silloin maailmalle, Rastio huokaa.

Toisinkin Rastio olisi voinut valita. Hän pelasi Mestaruussarjassa ja yhden ottelun verran maajoukkueessa myös jalkapallossa.

– Jalkapallosta tykkäsin pirusti. Se olisi ollut maailmaakin ajatellen kiva laji. Pistäisin itse fifty-fifty jääkiekon ja jalkapallon kummassa olin lahjakkaampi, Rastio sanoo. 

Rastio oli edistämässä urheilua myös toisella tavalla kuin kenttien sisäpuolella. Rakennusmestariksi opiskellut mies oli rakentamassa Tampereella Suomen ensimmäistä tekojäätä ja myöhemmin kolmatta vastaavaa Raumalle.

Rastion uraa kunnioitettiin hiljattain Satakunnan Urheilugaalassa, jossa hän oli vastaanottamassa satakuntalaisen urheilun elämänura-palkintoa.

– Kai se oli vinkki, että pysy nyt jo poissa, Rastio heittää.

Ja virnistää päälle.

Teppo Rastio

  • Syntynyt 15.2.1934 Naantalissa. Raumalaistui jo parin vuoden iässä.
  • Pelasi jääkiekon SM-sarjassa 244 ottelua, joissa 112 maalia ja 107 syöttöä.
  • Seurat Lukko 1950–56, Ilves 1956–58 ja Lukko 1958–71.
  • Voitti 3 SM-kultaa, 2 hopeaa ja 2 pronssia.
  • Raimo Kilpiö -palkinto (Herrasmiespelaaja) 1956.
  • Suomen paras jääkiekkoilija 1957.
  • Paras syöttäjä 1958 ja 1963.
  • Lynces Academicin jääkiekkoilijapatsas (paras hyökkääjä) 1957 ja 1959.
  • Pelasi jääkiekossa 106 A-maaottelua, joissa teki 46 maalia ja 23 syöttöä.
  • Kantoi Suomen maajoukkuepaitaa myös jalkapallossa ja maahockeyssa.
  • Harrasti lisäksi nuorempana muun muassa jääpalloa, pesäpalloa, tennistä ja nyrkkeilyä.