Vajaa 18 000 kilometriä ja viisi aikavyöhykettä. Matkaa taitetaan bussilla, junalla ja yhden kerran lentokoneella. Aikaa kaksi kuukautta.
Raumalaisella pitsitaiteilija Tarmo Thorströmillä piti kiirettä Venäjän-kiertomatkallaan, joka alkoi kesäkuun alussa Pietarista ja päättyi heinäkuun lopulla Viipuriin.
– Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa reissua tunsin kisaväsymystä, sillä toisinaan en ehtinyt viipyä kohdepaikkakunnilla kuin yhden yön, kun taas jo piti pakata ja lähteä. Jatkuva matkustaminen ja liikkeelle lähteminen väsyttivät, Tarmo myöntää liimaillessaan viimeisiä polaroid-kuviaan Wanhan Rauman Kaffebarissa esillä olevaan valokuva-albumiin.
Kuvia kerääntyi Tarmon matkan varrelta kaikkiaan 53 kappaletta. Viimeisin eli 54. on kuva komean parran kasvattaneesta matkalaisesta Kaffebarin pöydän ääressä.
Not-so-instant-gram-niminen valokuva-albumi on ollut kahvila-asiakkaiden selailtavissa koko Tarmon Venäjän-kiertomatkan ajan.
Kuvat päiväkirjaselostuksineen hän lähetti Marva Median toimitukseen, josta ne kiikutettiin kahvilaan ja liimattiin albumiin.Vaikka albumi toimi Tarmo Thorströmin päiväkirjamaisena matkakertomuksena, sillä on hänen mukaansa myös syvällisempi tarkoitus.
– Kenen tahansa luettavissa ja katsottavissa oleva albumi on muistutus siitä, että myös Instagram ja Facebook ovat ikään kuin kotialbumeita. Yritän tällä saada ihmiset ajattelemaan yksityisen elämänsä julkaisemista netissä.
Venäjän-kiertomatka alkoi muhia Tarmon päässä viime syksynä, kun hän aloitti määräaikaisen opettajanpestin Pietarin suomalaisessa koulussa.
– Päätin ehdottomasti nähdä ainakin Venäjän Kultaisen Renkaan, eli historiallisten kaupunkien muodostaman ryhmän Keski-Venäjällä. Ajatuksissani oli myös mennä johonkin kolkkaan Siperiassa, sillä pitäähän sinne päästä. Yhdeksi kohteekseni halusin ottaa Viipurin. Vaikka olin ollut Pietarissa vuoden, en kuitenkaan koskaan mukamas ehtinyt käymään siellä. Viipurissa on paljon suomalaisittain kiinnostavaa nähtävää Alvar Aallon suunnittelemasta kirjastosta lähtien.
Venäjän koko jättiläismäinen mittakaava konkretisoitui Tarmolle, kun hän lensi Moskovasta Siperian Irkutskiin kuusi tuntia yhtä soittoa.
– Maan valtavaa pinta-alaa on vaikeaa ymmärtää. Alkujaan minun piti mennä Siperiaan Trans-Siberian Expressillä, mutta 6–7 päivän junamatka ei siinä vaiheessa enää houkuttanut, sillä olin istunut junassa jo aivan tarpeeksi, Tarmo naurahtaa.Baikal-järven näkeminen ja siellä viiden päivän ajan telttaretkeily oli yksi Siperian-kohokohdista.
– Tässä valtavassa järvessä on 20 prosenttia koko maailman makeasta vedestä. Sen syvin kohta on peräti 1,6 kilometriä, Tarmo tietää.
Matkansa aikana hän tutustui moniin mielenkiintoisiin ihmisiin, kuten ugandalaisiin suurlähetystön työntekijöihin sekä pitsikaupunki Vologdassa asuviin sotaveteraaneihin.
– Tapaamani venäläiset olivat vieraanvaraisia ja ystävällisiä ihmisiä, jotka jakoivat niin junamatkaeväitään kuin itse keittämäänsä pontikkaakin minulle.
Vologdassa pitsitaiteilija pääsi paikallisen Instagram-seuraajansa järjestämälle pitsikierrokselle, jonka aikana Tarmo näki pitsinäyttelyitä ja pääsi seuraamaan nypläysopetusta.
– Minä puolestani opetin heille raumalaista nypläystä.
Thorström aikoo matkata vielä takaisin Venäjälle. Siihen hänellä onkin hyvä syy, sillä kevätpuolella hänen pitsitaidettaan nähtäneen Suomen Pietarin-instituutissa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.