Raumalaisten lehtien ja radion toimittajana tutuksi tullut Ari ”Anzu” Anteroinen pyörittelee cd-levyä käsissään. Katseessa on aavistus ylpeyttä, tai ainakin tyytyväisyyttä.
– Kyllä nyt täytyy olla tyytyväinen. On tämä ainakin teknisesti tosi hyvä levy. Sisällön arvioimisessa muut ovat parempia, Anzu nauraa.
Uuden levyn nimi on AA+, ja se sisältää edeltäjänsä tavoin suomenkielistä, raumalaisvoimin soitettua hyväntuulista musiikkia.
Raumalaisella FLD-Studiolla kevään aikana äänitetyn omakustannelevyn tuotti Finlandersistakin tuttu Jussi Eriksson.
Levyä työstettiin parin kappaleen vauhdilla viikonloppuisin.
Jussi Eriksson ja hänen poikansa Vilho myös soittavat levyllä, kuten rumpali Timo Koskinen. Paula Anteroinen ja Roosa Palviainen laulavat levyllä Anzun kanssa.
Tuoreella levyllä Anzu on säveltänyt osan biiseistä ja sanoittanut osan.
Esikoislevyllä hän vastasi kaikista lauluista.
Levyllä ei ole yhtä ainoaa teemaa ja sen tyylisuuntaakin on vaikeaa määritellä.
– Rockin, popin ja popahtavan iskelmän rajamaastossa liikutaan. Varmasti tuottajallakin on omat mausteensa sopassa.
Levyltä löytyy myös kapakkajatsia ja Suru -kappale, jonka raskaus viittaa Apulannan ja CMX:n suuntaan.
Uusia kappaleita Anzun kanssa olivat tekemässä Jukka-Pekka Palviainen, Sakari Varis, Pekka Jaakkola, Ismo Vastamäki ja muun muassa Hassisen Kone -yhtyeestä tuttu Jussi Kinnunen.
– En ole Kinnusen Jussia koskaan tavannut, mutta ollaan puhuttu puhelimessa useasti.Kinnusen kappaleita on levyllä kaksi.
– Halusin levyllä myös kotiseutuhenkisen laulun, mutta itseltä ei jotenkin irronnut, niin kysyin serkkuani Jukka-Pekka Palviaista apuun. Ei kulunut kauaa, kun sähköpostiin kolahti sanoitukset Vesitornissa-kappaleeseen.
Ensimmäisen kerran vanhimmat kakkoslevyn kappaleet saivat päivänvaloa jo vuosituhannen vaihteessa. Tuolloin ne päätyivät pöytälaatikkoon odottamaan.
– Nyt on pöytälaatikko tyhjennetty, ja on aika tehdä uusia tilalle.
Vaikka uusia kappaleita ilmestyykin, ei Anzu unelmoi tähteydestä tai pitkistä kiertueista.
– Mutta vaikka tämä onkin harrastus, mielellään soitetaan keikkoja.
Keikkojen tärkeys ilmenee siinä, että Anzu kokee kuuntelutilaisuuksien muuttavan omaakin suhtautumista lauluihin.
– Ja niin se on, että biisit eivät ole biisejä ennen kuin joku on ne kuullut.
Sanoittajana Anzua on aiemmin verrattu niihin sanaseppoihin, jotka ovat vääntäneet huumoria vähän vakavammistakin aiheista.
– Arvostan todella paljon esimerkiksi Juicea, Froikkareita ja uudemmista artisteista Kelan Anssia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.