Rauman Urheilutoimittajien kerho juhli lokakuussa 40-vuotista taivaltaan. Juhlahumun mielenkiintoisinta antia olivat juhlapuhujat, jotka tarjosivat puheenvuoroillaan pikakelauksen raumalaisen urheilutoimittamisen ja urheilujournalismin historiasta.
Syvimmälle historiaan sukelsi pyhärantalaistoimittaja Asko Tanhuanpää, joka on kuulunut 1990-luvun alusta lähtien Urheilutoimittajien liiton hallitukseen. Liiton 85-vuotishistoriikin kirjoittanut Tanhuanpää pohjusti, että urheilutoimittamisen juuret ovat 1800-luvulla.
Maailmanlaajuisesti ensimmäisenä urheilutoimittajana pidetään amerikkalaista Henry Chad- wickia, joka pestattiin vastaamaan Herald-lehden urheilusta vuonna 1862.
Suomen ensimmäiseksi urheilutoimittajaksi katsotaan Alexander Hintze, joka perusti Mikko Mexmontanin kanssa Sporten-lehden 1881.
Ensimmäisen urheiluavustajan palkkasi Suomessa Hufvudstadsbladet 1880-luvun lopulla ja ensimmäisen osa-aikaisen urheilutoimittajan Helsingin Sanomat 1902.
Raumalainen tavoitti Rauman Urheilutoimittajien kerhon perustajiin kuuluvan Markku Vainion, jonka mukaan raumalaisenkin urheilutoimittamisen juuret ulottuvat 1800-luvun lopulle. Ensimmäinen urheilukilpailuista kirjoittanut oli kirjailija Hj. Nortamo.
Ensimmäiseksi raumalaiseksi freelance-urheilutoimittajaksi Vainio nimeää Jukka Männistön, joka sai liiton pressikortin 60-luvun alussa. Männistö lopetti jääkiekkouransa Lukon SM-hopeaan vuonna 1961.
Urheilukirjoittaminen oli vielä 50- ja 60-luvuilla hyvin erilaista kuin nykyään. Alustana oli käytännössä pelkkä lehti.
Siinä missä nykypäivän urheilujutuissa on esillä usein kirjoittajan nimi ja kuvakin, tuohon aikaan jutut julkaistiin nimettöminä. Näin toimittiin ainakin Länsi-Suomessa, jonka urheilutoimituksessa Markku Vainio työskenteli.
1960-luvun lopulla Länsi-Suomen toimittajat alkoivat käyttää juttujen allekirjoituksena nimimerkkejä. Vainion oli oma etunimi ”Markku”.
Kollega Simo Lehtosen nimimerkki ”Sivullinen kentällä” tiivistää Vainion mielestä hyvin ajan urheiluraportoinnin hengen.
– Näkyvin ero nykypäivään on se, että esimerkiksi jalkapallon ja jääkiekon peliselostukset tehtiin erä kerrallaan. Haastatteluja ei tehty lainkaan, kun nyt niitä on lajista kuin lajista lehdessä joka päivä. Haastattelujen periaatteen aloitti Raumalla vasta Kaj Rosvall, Vainio muistelee.
Rauman Urheilutoimittajien kerho perustettiin Vainion muistikuvien mukaan loppuvuodesta 1976. Kokous pidettiin Länsi-Suomen Kaivopuiston toimituksessa ja sen koollekutsuja oli Vainio.
Perustajajäseniä olivat myös silloiset Länsi-Suomen urheilutoimittajat Pekka Wallenius ja Yrjö Kares sekä valokuvaajat Heikki Tyynysniemi ja Kai Jalonen. Kerho teki tuolloin muun muassa Huti-lehteä, jolla oli tarkoitus kerätä varoja esimerkiksi koulutustoimintaan.
– Avustajien auttaminen oli silloin paikalliskerhon perustamisessa hyvin tärkeää. Oli pakko perustaa kerho, että saimme freelance-jäsenille pressikortin, Vainio muistelee.
”Näkyvin ero nykypäivään on se, että esimerkiksi jalkapallon ja jääkiekon peliselostukset tehtiin erä kerrallaan. Haastatteluja ei tehty lainkaan.”
Tätä nykyä Rauman Urheilutoimittajat on noin 30–40 jäsenen melkoisen vireä kerho.
– Kerhon tilanne on sikäli hyvä, että meillä ei ole suhtauduttu kyräillen nuoriin tai uusmedioihin, muistutti Tanhuanpää, joka itse liittyi kerhoon jo 80-luvun taitteessa.
Hyvä esimerkki Tanhuanpään sanoista on Vuoden urheilutoimittajaksi valittu Marva Median urheilutuottaja Kimmo Mäkeläinen, joka aloitti toimittajauransa jääkiekkosivusto Jatkoajassa.
Tanhuanpää muistutti myös, että urheilujournalismin arvostus on noussut.
Se näkyy muun muassa siinä, että monien medioiden päätoimittajilla on tausta urheilutoimittajana, kuten Aamulehdestä Yleen siirtyvällä Jouko Jokisella, Iltalehden Petri Hakalalla, Hämeen Sanomien Pauli Uusi-Kilposella tai Marva Median Janne Rantasella.
Puheenvuoron Rauman kerhon juhlissa saikin myös Rantanen. Raumalaistoimittaja muisteli kirjoittaneensa ensimmäisen urheilujuttunsa Länsi-Suomeen vuonna 1981.
Hän kävi raumalaisen urheilutoimittamisen historiaa läpi kymmenen vuoden stopeissa.
Rantasen mukaan iso muutos tapahtui 1990-luvulla, jolloin juttujen painopiste siirtyi raportoinnista enemmän ennakointiin, henkilö- ja ilmiöjuttuihin ja urheilun erikoislehdissä myös analyysiin.
Jo aikaisemmin esimerkiksi jääkiekkopelit olivat alkaneet näkyä ja kuulua yhä enemmän radiossa ja televisiossa.
– Kriittinen ote yleistyi, yhdyssanassa ”urheilutoimittaja” jälkimmäinen osa vahvistui. Sama pätee journalismiin yleisesti.
Nykyään voidaankin puhua jo urheilujournalimista. 2000-luvulla urheilujournalismia ovat mullistaneet ensin internet ja sitten sosiaalinen media. Lehti ei ole enää niin tärkeä viestinviejänä tai raportoijana.
– Tänään kaikki pelit ovat katsottavissa vaikka laiturin nokassa mökillä. Nyt myös esimerkiksi pelaajat, valmentajat ja seurapomot voivat puhua ohitsemme suoraan ihmisille, Janne Rantanen muistutti.
Rantanen huomautti, että urheilutoimittamisen vaatimukset ovat kasvaneet valtavasti.
– Esimerkiksi jääkiekko-otteluissa uutisia tehdään myös matsin aikana. Ottelun jälkeen on 10–15 minuuttia aikaa puristaa seuraavan päivän printtilehteen kasaan juttu, jossa pitäisi olla vielä analyyttistä otetta ja jotain ekstraa illan nettijuttuihin nähden.
– Pitkät iltapainotteiset työpäivät eivät riitä, vaan moni urheilutoimittaja jatkaa keskustelua sosiaalisessa mediassa liki 24/7.
Kysymys ei kuulu tulevaisuudessa vain, että ”kuka maksaa”, vaan myös ”kuka jaksaa”.
Rantanen ohjeistikin, että urheilun niin kiehtova maailma ei ole koko elämä. Hän kehotti välillä hellittämään ja antamaan aikaa myös läheisille.
Se on varmasti hyvä ohje kenelle tahansa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.