Raumanjoen maisemahistoriaan perehdytään kesäisillä kävelykierroksilla

Laura Puolamäki esitteli kierroksen osallistujille, miten korkealle joki on aikanaan Kirstin talon kulmilla yltänyt. Kuvat: Juha Sinisalo

Raumanjoki virtaa hiljaa keskellä kaupunkia. Kovin montaa ihastelijaa ei viileänä kesäkuun päivänä pysähdy sitä huomioimaan.

Siellä sun täällä vehreän joen varrella komeilee suuria graniittipaaseja.

Kesäisillä kävelykierroksilla perehdytään Raumanjoen maisemahistoriaan sekä ihmisten ja joen väliseen vuorovaikutukseen.

– Raumanjoen historia yltää jääkaudelle asti. Jään painama maa kohoaa noin 40 senttiä sadassa vuodessa. Maisema jatkaa siis muuttumistaan, kävelykierroksen oppaana toimiva Laura Puolamäki kertoo.

Raumanjoen ja kaupunkilaisten välinen vuorovaikutus on ollut tärkeää jo vuosisatojen ajan.

Kävelykierros alkaa Taarinsillalta. Vanhat kiviportaat sillan pielessä ovat yhä olemassa.

– Täällä käytiin pyykillä ja hakemassa sammutusvettä. Läheskään kaikilla taloilla ei ollut omaa kaivoa, Laura Puolamäki kertoo.

Kasvillisuuden takaa pilkistää yhä portaita, joiden avulla joessa pestiin mattoja ja siitä haettiin vettä.

Moni kaupunkilainen ihmettelee, miksi luonnollisesti rehottavaa jokea ei ruopata ja reunuskiviä uusita ja siistitä.

– Joen omaa taimenkantaa on tutkittu viime vuosina paljon. Taimenet vaativat juuri tämänkaltaisen, luonnollisen kaupunkipuron ja soraisen pohjan. Siisti ja kivetetty joenpenkka ei toimisi kalakannan kannalta, Laura Puolamäki kertoo.

Kävelykierroksella Puolamäki kertoo, miten joki on syntynyt aikanaan suuresta merenlahdesta, joka kiersi Tarvonsaarenkin.

– Aikanaan tämä on ollut erinomainen lohijoki, mutta kun vesi alkoi vähentyä, luonnonkalat hävisivät suurelta osin, Puolamäki kertoo.

Jokimaisema on muuttunut suuresti vuosien saatossa. Nykyisin joen vedenlaatu on melko hyvää, mutta muun muassa nahkatehdas ja kehräämö ottivat aikanaan veronsa.

– Kaupunki ja teollisuus sotkivat jokea. Raumalaiset ovat kuitenkin aina halunneet suojella jokeaan, Puolamäki muistuttaa.

Kaupunkilaiset eivät hyväksyneet haisevaa avoviemäriä keskellä kaupunkiaan, joten Rauman nahkatehtaalla alettiin suorittaa jäteveden puhdistusta jo 1910-luvulla.

1880-luvulla rakennettu kirkkosilta tehtiin samoihin aikoihin kanalin kivetyksen kanssa.

– Rauma on ollut kehityksen aallonharjalla, tai oikeastaan viemärinharjalla vesien suojelussa, Puolamäki naurahtaa.

Museolla on runsaasti materiaalia joen muodostumisesta, historiasta ja Kanalin tekemisestä, mutta viime vuosikymmenet uupuvat arkistoista.

– Toivoisimme, että kaupunkilaiset jakaisivat omia muistojaan joesta yhteiseksi hyväksi, Laura Puolamäki pyytää.

Kaupunkilaisten omia muistoja ja kuvamateriaalia joen varrelta halutaan kerätä erityisesti 1900-luvulta.

– Arkistomateriaalia ei siltä ajalta juurikaan ole, vaikka se olisi erittäin tärkeää.

Kotialbumien sisältöjä ei tarvitse lahjoittaa museolle, vaan ne voidaan skannata ja ottaa talteen.

Raumanjoen kävelykierrokset Taarinsillalta maanantaina 2.7. kello 17 ja keskiviikkona 1.8. kello 17.