”Rojohoppesta” uljaaksi jahdiksi

Raumalaispariskunta pelasti yli kymmenmetrisen moottoripurjehtijan romuttamiskohtalolta.

Kodisjokelaisessa maatalouskonehallissa seisoo tukevasti tuettuna komea matkavene, joka silminnähden vaatii vielä hiukan ”pientä laittoa” ennen vesillelaskua.

Uljas merten kyntäjä on rungoltaan kuitenkin varsin hyvässä kunnossa. Siniset kyljet kaipaavat vain pesua ja vahausta sekä pohja myrkkymaalia.

Veneen sisus, sitä vastoin, on käynyt läpi täydellisen kunnostuksen.

Raumalaispariskunta, Juha Metsätähti ja Hannele Männistö, olivat jo parin vuoden ajan etsineet itselleen matkavenettä, joka olisi hieman isompi kuin heidän ”Nasunsa” eli 26-jalkainen Albatross-veneensä.

Sitten eräänä päivänä pariskunnan ystävä soitti Juhalle ja kertoi, että ”nyt teille olis projekti tiedossa”.

– Soitin Hannelelle, joka totesi venettä näkemättä saman tien, että ”otetaan se”, Juha kertaa helmikuisia tapahtumia.

”Se” on vuonna 1975 valmistunut Anttamarin-mallinen moottoripurjehtija, jonka raumalainen merikarhu oli huolella ja rakkaudella itselleen rakentanut.

Yli 10 metriä pitkä ja 3,20 leveä lasikuituinen ja betonikölinen vene oli seissyt ulkona raumalaisella venetelakalla lähes viisi vuotta. Veneen päällä ollut kevyt pressurakennelma oli rikkoutunut syysmyrskyissä, minkä vuoksi vesisade ja jää olivat päässeet vaurioittamaan erityisesti veneen tiikkisiä kansiosia sekä sisätiloja.

”Mon amie” oli jo hyvää matkaa menossa romuttamolle.

Työtä pelkäämätön pariskunta tiesi, mihin he olivat ryhtymässä, kun kauppakirja veneestä allekirjoitettiin. Alusta asti oli selvää, että Juha ja Hannele kunnostavat veneen kaksin.

– Hannele on entiseltä ammatiltaan verhoilija ja hän osaa myös puun pintakäsittelytekniikat. Minä taas olen koko ikäni kunnostanut ja rakennellut kaikenlaista. Albatrossinkin remontoimme itse ystävien avustuksella. Tähänkin veneprojektiin olemme saaneet paljon hyviä vinkkejä kavereilta, Juha kiittelee.

Pariskunta luuli, että ”Mon amie” olisi huonommassa kunnossa kuin millaiseksi se sitten osoittautui.Tiikkiset kansiosat olivat kärsineet, mutta onneksi puu oli ehjää. Sisälle päässyt vesi ja jää olivat vaurioittaneet veneen sisäkattoa ja sisustusmateriaaleja.

– Katot olivat hurjassa kunnossa, Hannele muistelee.

Ensitöikseen Hannele ja Juha tyhjensivät veneen irtaimiston, jota vuosien saatossa oli suureen alukseen kertynyt melkoinen määrä.

– Paatissa oli ainakin kymmenen työkalupakkia ja monenlaista muuta tarviketta, Hannele nauraa.

Veneen lattiasta irrotettiin kaikki matot, ja pahoin kosteusvaurioituneet sisäkattolevyt uusittiin. Juha rakensi wc-tilan kokonaan uudestaan, ja Hannele hioi ja käsitteli puuöljyllä kaikki veneen puiset sisäpinnat.

– Kannen tiikkirakenteiden hiominen oli kova työsarka. Seuraavaksi kittaan välit uudelleen ja lopuksi öljyän tiikkikannen, Hannele selvittää.

Juha ja Hannele toivovat, että ”Mon amie” pääsisi luonnolliseen elementtiinsä viimeistään juhannusviikolla. Veneen perähytti ja WC ovat täysin valmiina, toinen makuukajuutta valmistuu näinä päivinä, ja moottori on muuten kunnossa, mutta sen kytkin on vielä korjattavana.

– Salongista on vielä lattia ja pehmusteet tekemättä ja keittiöstä puuttuu kaasuhella, Juha luettelee.

Veneessä mahtuu yöpymään kerralla kuusi ihmistä. Mukavuutta ja helppokäyttöisyyttä lisäävät lämmitin, ulkokannen lämminvesisuihku, autopilotti sekä tutka.

– Ensi kesänä rakennamme perähytin päälle ulko-ohjauspaikan.

Lähes jokaisena kesäviikonloppuna veneilevä pariskunta ei aio pitää uutta jahtiaan laiturin koristeena. ”Mon amie” onkin tottunut ahkeraan liikkumiseen, sillä entinen omistaja purjehti usein veneellään ympäri Euroopan vesireittejä.

– Hän kertoi asuneensa jopa puoli vuotta veneessä, Hannele huomauttaa.

Hannele on asunut yhdeksän vuotiaaksi asti Kompissa, jossa veneet tulivat hänelle tutuiksi jo pienenä. Kului lähes 40 vuotta, ennen kuin veneet astuivat uudelleen hänen elämäänsä.

– Tutustuin Juhaan, joka kysyi ensitreffeillä: ”Tykkäätkö käydä paatteilemassa?” Minä vastasin, että ”Lähdetäänkö heti?”, Hannele nauraa.

Juha taas on veneillyt nuoresta klopista lähtien.

– Me biletimme aina kavereiden kanssa Rauman saaristossa, joten osaan liikkua siellä kuin kotonani.

Juha ja Hannele pitävät usein tukikohtanaan Rauman Työväen Veneilijöiden kerhosaarta, Levätystä.

– Olen joskus kesälomalla asunut Levätyksen laituriin kiinnitetyssä ”Nasussa” ja Juha on käynyt sieltä pikkupaatilla töissä.

Me viihdymme erinomaisesti veneessä, Hannele selvittää.

Helmikuussa alkanut ja nyt loppusuoralla oleva ”Mon amien” jättimäinen kunnostusurakka ei ole lannistanut Juha Metsätähteä ja Hannele Männistöä.

– Intoa on riittänyt, ja oikeastaan into vain kasvaa loppua kohden, Juha toteaa.

– Emme olisi täällä aamusta iltaan, ellemme pitäisi tästä hommasta. Itsellemmehän me tätä teemme, Hannele kiteyttää.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut