Rauman kaupunginteatterin Cabaret-musikaalin karismaattista seremoniamestaria näyttelevästä Lauri Ketosesta ei hevillä uskoisi, että hän on ollut aikoinaan kovin ujo.
– Muutama pikkuauto tuli ostettua, kun yritimme houkutella Lauria pienenä poikana lähtemään mukaan eri kerhoihin, kertoo Laurin äiti Anneli Ketonen.
Pojan isoäiti kyllä jo tiesi, että ”joku komeljanttari tuosta tulee”, kun poika esiintyi usein peilin edessä erilaisissa asuissa.
Musiikkiluokkaa käyvä Lauri oli vain 9-vuotias aloittaessaan näyttelijänuransa.Se tapahtui vuonna 1992 Uudenkaupungin teatterissa, jossa valmisteltiin musikaalia Myrskyluodon Maija.Teatterinjohtaja ja ohjaaja Jukka Tyrväinen etsi lapsinäyttelijöitä musikaaliin.
– Olin näytelmässä mukana laulamassa taustakuorossa, kun Laurin musiikinopettaja soitti minulle ja kysyi, voisiko Laurikin tulla mukaan näytelmään, Anneli selvittää.
Hän kertoo olleensa aivan varma, ettei Lauri suostuisi, joten äiti kehitteli salajuonen.
– Kysyin Laurin parhaan kaverin, Jaakon, äidiltä, josko molemmat pojat voisivat osallistua näytelmään. Jaakko innostui heti, joten Laurikin sitten sillä varjolla saatiin mukaan.Kaverukset olivatkin Myrskyluodon Maijan jälkeen mukana monessa näytelmässä Uudenkaupungin teatterissa.
Lauri kertoo itse, että hänet tosiaankin huijattiin mukaan teatterin maailmaan.
– Suostuin menemään hakutilaisuuteen, sillä luulin, että sen jälkeen minulla on vielä mahdollisuus perua osallistumiseni. Toisin kävi, ja papereihin tuli vedettyä nimi alle, Lauri nauraa.
Rumpuja soittava ja komeasti laulava nuorimies viihtyi lopulta Uudenkaupungin teatterissa kaikkiaan 10 vuotta ollen mukana yli 20 eri näytelmässä.
Käännekohta miehen uralla oli vuosi 2002, jolloin hän pääsi ensimmäisellä yrittämällä teatterikorkeaan, heti valkolakin saatuaan.
– Ajattelin, ettei minulla kuitenkaan ole mitään suurempia mahdollisuuksia päästä sisään, joten en osannut liikaa stressata valintakokeissa.
Mikäli paikka teatterikorkeassa ei olisi irronnut, olisi mies kuulemma suunnannut joko Jaakko-kaverinsa tavoin ravintola-alalle tai isänsä suvun mukaan, merenkulkualalle.
– Tavallaan nämä ammatit nyt kohtaavat, sillä käyn aika usein esiintymässä laivoilla, ravintoloissa.
Vuonna 2006 Lauri Ketonen erikoistui teatterikoulussa musiikkiteatteriin, jossa opetusta koordinoi teatterikorkeakoulun musiikin lehtori Jussi Tuurna.
– Opetus oli hyvin korkeatasoista. Luulin aluksi, että Tuurna ei pidä minusta ihmisenä, sillä hän laittoi minut aina todella koviin paikkoihin ja haastoi osaamistani. Myöhemmin kuulin, että Tuurnalla oli tapana lyödä tahallaan kapuloita rattaisiin, mikäli hän koki, että opiskelijalla oli potentiaalia musiikkiteatterin saralle.
Suurin osa Lauri Ketosen rooleista on ollut musiikkipitoisissa näytelmissä ja musikaaleissa.
– Haluan tehdä monipuolista teatteria, joten joskus olisi hienoa olla mukana myös puhenäytelmissä. Toisaalta musikaalit ovat teatterin kuningaslaji, sillä ne sisältävät monia eri elementtejä ja paljon porukkaa. Nautin suunnattomasti esimerkiksi Cabaretin tekemisestä.
Raumalla nykyään asuva freelance-näyttelijä myöntää, että Cabaretin seremoniamestarin rooli onkin yksi syy, miksi hän jatkaa Rauman kaupunginteatterissa.
– Seremoniamestarin roolia suunniteltiin minulle jo eräässä toisessa teatterissa, mutta se produktio ei koskaan toteutunut. Viihdyn Raumalla nyt erinomaisesti, sillä saan tehdä täällä monia eri juttuja.
Tälläkin hetkellä ohjelmistossa pyörivä farssi Puhtaana käteen on yksi esimerkki kaupunginteatterin näyttelijöilleen tarjoamista erilaisista roolimahdollisuuksista.
– Puhdas farssi toimii loistavasti, kun siihen ei laiteta mitään ylimääräistä eikä siitä oteta mitään pois. Janne Kataja on hyvä ystäväni vuosien takaa, joten on hienoa tehdä hänen kanssaan taas hauskaa näytelmää, josta yleisö vielä kaiken lisäksi kovasti pitää.
Sekä Cabaretissa että Puhtaana käteen -farssissa esiintyvä Laurin näyttelijäkollega Mona Lehtola kehuu miestä ihanaksi työkaveriksi, joka tuo positiivista ja hyvää energiaa näyttämölle.
– Pähkähulluhan se on, myönteisessä mielessä. Lauri on spontaani, oikeudenmukainen, reilu ja rehellinen kaveri, joka innostuu helposti kaikesta. Hän on lisäksi maan mainio matkakumppani!
Laurin äiti Anneli Ketonen kertoo tienneensä jo hyvin pitkään, että teatteri on hänen nuorimman poikansa maailma.
– Aluksi en tosin ajatellut, että siitä tulisi Laurille ammatti, mutta siinä vaiheessa, kun poika pyöräili suoraan koulusta ensin teatterille ja sitten vasta kotiin, aloin ymmärtää, että hän on tosissaan.
Enää äiti ei kuulemma jännitä katsoa poikansa esityksiä.
– Laurin isän kanssa käymme katsomassa näytelmät kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla keskitymme pelkästään Laurin suorituksiin ja toisella sitten voimme nauttia näytelmästä kokonaisuutena.Anneli arvelee, että Lauri on saanut lahjansa isoisältään Armas Raumoselta, joka oli musiikillinen luonnonlahjakkuus. Hänkin oli jo aikoinaan esiintynyt Uudenkaupungin teatterin näyttämöllä.
Ketosen perheellä on Isokarin majakkasaarella kesäpaikka, joka on Laurille erittäin tärkeä.
– Luotsitorpissa asui samanikäisiä poikia, joiden kanssa Lauri kirmasi kesäisin ympäri saarta. Hän on aina viihtynyt hyvin myös yksinään. Harmi, ettei hänellä ole nykyään mahdollisuuksia käydä Isokarissa kuin ehkä kerran kesässä, Anneli Ketonen toteaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.