Ne ovat täällä taas: pitkäkaulaiset, kovaääniset ja vihertävänharmaita pökäleitä jälkeensä jättävät valkoposkihanhet.
Ensimmäiset Raumalle lehahtaneet Pohjanmeren rannikoiden paluumuuttajat rantautuivat viime viikolla Kappelinsalmen puistoon, Lonsin kentälle ja Kanalin partaalle.
Kaupungin virkistysalueilla koko kesän viettävät valkoposkihanhet ovat kyllä kauniita katsella, mutta niiden jätökset harmittavat kaupunkilaisia.
Hanhet eivät tyydy ruokailemaan pelkästään puistojen nurmikentillä; urheilustadionit, jalkapallokentät, leirintäalueet, uimarannat ja pellot ovat myös näiden kasvinsyöjien ruoka-aittoja.
AEWA:n (Agreement on the Conservation of African-Eurasian Migratory Waterbirds) eli kansainvälisen vesilintujensuojelusopimuksen allekirjoittaneet maat valmistelevat parhaillaan lajille hoitosuunnitelmaa.
Suomea näissä kokouksissa edustaa valkoposkihanhen osalta ympäristöministeriö.
Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikko Alhainen taas on mukana riistalajien kuten taigametsänhanhen ja merihanhen hoitosuunnitelmien valmistelussa. Hän on seurannut läheltä myös valkoposkihanhea koskevaa suunnittelua.
Alhainen epäilee, että valkoposkihanhien normaalia metsästämistä ei tulla sallimaan ainakaan aivan lähitulevaisuudessa.
– Jos kaikki menee maaliin, niin hoitosuunnitelman kautta saamme kyllä työkaluja valkoposkihanhikannan pysäyttämiseen koko muuttoreitin mittakaavassa. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että poikkeusluvalla lintuja voisi tappaa alueilta, joilla ne aiheuttavat vahinkoa, kuten maataloudessa tai lentoliikenteessä, Alhainen selvittää.
Hän muistuttaa, että vahinkoja voi toki torjua muillakin menetelmillä, mutta jos kanta jatkaa kasvuaan nykyistä vauhtia, myös sen aiheuttamat uhat kasvavat.
– Lintujen karkottaminen pellolta toiselle on vain ongelman siirtämistä paikasta toiseen. Jos katsotaan tulevaisuuteen, niin vahinkomäärät nousevat merkittävästi jollei populaatiokokoon voida puuttua.
Valkoposkihanhi on suojeltu tiukasti EU:n lintudirektiivissä. Tavanomaisen metsästyksen salliminen valkoposkihanhelle edellyttäisi lintudirektiivin liitteen muuttamista.
Alhaisen mukaan direktiivin tiukat linjaukset ovat ”iso ongelma” kannan kasvun pysäyttämiseen tähtäävän hoitosuunnitelman valmistelussa ja tulevassa toimeenpanossa.
– Valkoposkihanhien populaatiokoon rajaamiselle ”hyväksyttävälle tasolle” pitäisi löytää kansainvälinen linjaus, joka on poliittinen päätös. Kaikki EU-maat ja sidosryhmät kun eivät katso hyvällä sitä, että valkoposkihanhikannan kasvua rajoitetaan.
Seuraavan kerran valkoposkihanhikannan hoitosuunnitelmista keskustellaan kansainvälisessä foorumissa Hollannissa kesäkuun puolivälissä.
Tavoitteena on löytää työkaluja kannan kasvun pysäyttämiseksi siten, että laji pysyisi kuitenkin elinvoimaisena.
Suomessa valkoposkihanhi on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sille ei ole myönnetty poikkeusperusteisia tappolupia.
Toisin on esimerkiksi Alankomaissa ja Tanskassa, joissa linnut aiheuttavat merkittävää vahinkoa maataloudelle. Siellä niitä ammutaan poikkeusluvilla vuosittain tuhansia yksilöitä.
Virossakin valkoposkihanhia on saanut poikkeusperusteilla ampua pelloilta jo vuodesta 2004 lähtien.
Suomessa valkoposkihanhia ei saa edes hätistellä ilman ely-keskuksen lupaa. Eikä hätistelystä juuri apua olisikaan, sillä hanhet vain siirtyvät nurmialueelta toiselle.
Syksyllä satoja tuhansia yksilöitä Itä- ja Kaakkois-SuomessaVielä 1 900-luvun alkupuolella valkoposkihanhia sai metsästää, ja sen seurauksena koko maailman valkoposkihanhikanta oli vaarassa romahtaa.
Laji kuitenkin rauhoitettiin useissa maissa 1960-luvulla, minkä jälkeen kannat alkoivat pikkuhiljaa elpyä.1980-luvulta lähtien laji alkoi Itämeren alueellakin runsastua nopeasti.
BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Tero Toivasen mukaan Euroopassa talvehtivan kannan arvioidaan olevan nykyisin noin 1,2 miljoonaa yksilöä, ja populaatio kasvaa nopeasti.
– Suomessa pesimäkanta on kuitenkin vielä varsin pientä, noin 4 000–5 000 paria. Pääosin linnut pesivät maamme etelä- ja länsirannikolla, suurten kaupunkien lähistöllä, Toivanen kertoo.
Loppukesän kannaksi on laskettu noin 30 000 yksilöä, mikä koostuu pesivistä pareista, niiden poikasista ja pesimättömistä linnuista.
Huomattavasti suuremmasta lintuesiintymisestä puhutaan silloin, kun tarkoitetaan Itä- ja Kaakkois-Suomessa syksyisin ja pienemmässä määrin keväisin levähtäviä valkoposkihanhiparvia.
– Arktisessa muutossa puhutaan sadoista tuhansista yksilöistä, jotka levähtävät erityisesti itäisessä Suomessa syksyisin 2–3 viikon ajan.
Venäjän rannikkotundralle matkaavat arktiset muuttajat ovat eri kantaa kuin keväällä meille pesimään saapuvat valkoposkihanhet.
Valkoposkihanhi (Branta leucopsis)
Pohjoisella pallonpuoliskolla elävä keskikokoinen hanhilaji, joka muuttaa Pohjoisen jäämeren pesimäalueiltaan talveksi Pohjanmeren alueelle.
Viime vuosikymmeninä laji on alkanut pesiä myös Itämeren alueella.
Euroopassa on arviolta noin 1,2 miljoonaa yksilöä.
Viljelymaat ovat muodostuneet lajin talvehtimisaluiden tärkeimmiksi ruokailupaikoiksi.
Valkoposkihanhen ruokavalio koostuu lehdistä, vesikasveista, sammalista ja erilaisista ruohokasveista.
Lintu on suojeltu koko sen esiintymisalueella, ja sen kannan pienentämiseen vaaditaan maakohtainen poikkeama.
Suomessa valkoposkihanhi on rauhoitettu luonnonsuojelulailla.
Linnun ohjeellinen korvausarvo on 336 euroa.
Valkoposkihanhen hätistämiseksi tietyltä alueelta vaaditaan ely-keskuksen lupa.
Lähde: Wikipedia
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.