”Yhdestäkään lapsesta emme saa luopua” - FC Rauma haluaa olla seura, jossa jokainen voi harrastaa

FC Rauman C-tyttöjen Lotta Räsänen ja Salla Suominen iloitsivat onnistumisesta viikonlopun pelissä. C-tytöt ovat vanhin seuran 13 ikäkausijoukkueesta. Kuva: Jere Grönberg

Miesten maajoukkue on suomalaisen jalkapallon lippulaiva ja näyteikkuna. Koska vuosi 2016 hujahti Huuhkajilta ilman voittoa, futiskeskustelun tikunnokassa on ollut sittemmin paljon huippujalkapallo ja pelaajakehitys.

Kaukana kirkkaista valoista toimii satoja seuroja, joiden ruohonjuuritason toiminnan ytimessä ei ole murehtia huippupelaajista. Sellaisia kuin FC Rauma.

– Me lähdemme siitä, että yritämme tarjota edullista harrastamista jokaiselle, FC Rauman junioripäällikkö ja varapuheenjohtaja Jari Aalto linjaa.

Tutkija Mikko Salasuo on painottanut, että lasten ja nuorten liikunnan harrastamisen tulisi olla aina 12–15 ikävuoteen saakka iloista, leikkisää ja nautinnollista pelailua. Huiput erottuvat joukosta vasta 16–20 ikävuoden paikkeilla, eivätkä he ole usein olleet lapsitähtiä.

FC Rauma haluaa juuri ennea kaikkea pitää nuoret pelin parissa.

– Olen valmentajille sanonut, että yhdestäkään lapsesta emme saa luopua. Meidän pitää pystyä järjestämään tason mukaista toimintaa, vaikka joku haluaisi sitten heittää vielä enemmän kumirouhetta kuin pelata futista, valmennuspäällikkö Kari Ojanen toteaa.

Apuna joukkueissa ovat tasoryhmät, vanhempien riehaannuttajat.

Ojanen korostaa, että lasten liikkumisen korista toiseen pitää olla vapaata. Omantasoiset harjoitteet, pelit ja pelikaverit tekevät jalkapallosta hauskaa ja motivoivaa.

– Joku edistyneempien ryhmään nostettu lapsi on tullut itse sanomaan, että saanko mennä takaisin toiseen ryhmään. Ei pelaaminen ollutkaan enää kivaa, kun toiminta oli liian haastavaa, Ojanen kertoo.

Ei FC Rauma toki pahakseen pistä, vaikka seuran junioripolulta putkahtaisi maailmalle jokunen huippupelaajakin. Ojanen ja Aalto eivät lokeroituisi pelkästään harrasteseuraksi.

Kaksi seuran tyttöjoukkuetta pelaa tulevalla kaudella Alueliigaa. Yksi poikajoukkue hävisi FC Jazzille karsinnoissa ja jäi Länsi-Suomen piirin omaan liigaan.

– Jos meillä on vaikka todella lahjakas 15 pelaajan ikäluokka, kyllä meidän pitää pystyä tarjoamaan heillekin kilpatoimintaa ja riittävän kovia pelejä, Ojanen näkee.

FC Raumalla oli viime vuoden lopulla 481 lisenssipelaajaa ja 14 joukkuetta. Tyttöjoukkueita on viisi, vanhimpana C-tytöt.

Viimeistään oman polun päätyttyä FC Rauma ohjaa junioreita esimerkiksi naapuriseura Pallo-Iiroihin. Aalto kehuu Rauman ja lähiseudun seurojen keskusteluyhteyden olevan nykypäivänä hyvä.

– Jatkossa olisi tarkoitus, ettemme olisi vain pelaaja-automaatti, vaan tarjoaisimme myös omassa seurassa mahdollisuuden harrastaa vieläkin pidempään. Toisaalta, jos meidän tarjoamamme ympäristö ei ole riittävä lahjakkaalle pelaajalle, emme asetu esteeksi seuran vaihtamiselle, Aalto pohtii.

Yhteistyöstä hyvä esimerkki on, että useammassa Pallo-Iirojen yhteisjoukkueissa on pelaajia myös FC Raumasta, FC Eurajoesta, Euran Pallosta ja Uudenkaupungin Pallokerhosta. Muutama FC Rauman D-tyttö pelaa yhteisjoukkueessa korkeinta valtakunnallista sarjaa, Etelä-Länsi-liigaa.

– Samalla raumalaisen jalkapallon asialla tässä ollaan. Yksi yhteinen tavoite on varmasti se, että edustusjoukkueet pelaisivat Raumalla joskus ylemmällä tasolla, Ojanen muistuttaa.

Jari Aalto ja Kari Ojanen ovat päivittäneet FC Rauman valmennuslinjaa.

Vaikka Ojasen ja Aallon mielestä harrastajamäärät ovat tärkeitä, se ei tarkoita, etteikö vaatimustasoa ja toiminnan laatua voisi nostaa. Se, että jalkapallo on hauskaa, ei tarkoita, että heitetään vain pallo keskelle ja annetaan poikien pelata.

FC Rauma kannustaa valmentajiaan kouluttautumaan. Aallolla puolestaan on työn alla uusi valmennuslinja, seuran suuntaviivat.

Päätoimisia työntekijöitä FC Raumalla on vain yksi, mutta uusia vastuuhenkilöitä silti löytynyt.

Ojanen aloitti FC Rauman valmennuspäällikkönä alkuvuodesta 2017, Timo Kainulainen fysiikkavalmentajana tänä vuonna.

Viime aikoina Ojasen hommia on tosin hoitanut Aalto, sillä oman lapsen vakava sairastuminen on pitänyt miehen pois harjoituskenttien laidoilta. Hän ehti pistää alulle esimerkiksi valmentajakerhon.

– Ideana oli kerätä esimerkiksi harjoituspankkia, että uudet valmentajat eivät joutuisi aloittamaan ihan tyhjästä, Ojanen perustelee.

– Keskustelu ja uudet näkökulmat ovat aina hyvästä. Omalle valmentamiselleen voi tulla sokeaksi, Aalto muistuttaa.

Juttua muokattu 6.2. kello 23.00. Korjattu millä tasolla seuran parhaat juniorijoukkueet pelaavat.