Ystävyys alkoi viininpunaisista pakkassaappaista

Marjut ja Marita Hartwallin juomatehtaan edessä Helsingin-luokkaretkellä 1965. Kuva: Marjut Laineen albumi

Elettiin syksyä 1957.

Karin koulun pihalle oli kerääntynyt ensimmäisen luokan aloittavia lapsia vanhempineen. Pihaan olivat saapuneet myös Marjut Laine (os. Ranta) ja Marita Sjöroos (ent. Sihvonen), joiden äidit tunsivat toisensa etäältä.

Tytöt taas eivät olleet koskaan ennen tavanneet.

Äidit ja tyttäret alkoivat jutella keskenään, ja lyhyen koulupäivän jälkeen kaikki neljä marssivat Valon kenkäkauppaan. Sieltä molemmat äidit ostivat tyttärilleen samanlaiset viininpunaiset pakkassaappaat.

Salmisen laukkuliikkeestä taas haettiin lakeeripintaiset jenkkikassit – ja siitä se alkoi, Marjutin ja Maritan ystävyys, joka on jatkunut tiiviinä yli 60 vuotta.

– Meistä tuli heti parhaimmat kaverit. Istuimme vierekkäisissä pulpeteissa, ja koulun jälkeen leikimme yhdessä. Minä asuin Nummella Meijerikadulla ja Marjut Naulamäessä Vähämalminkadulla, Marita Sjöroos selvittää.

Marjut (vas.) ja Marita Turun Sanomien toimittajan haastattelussa Turussa 1973. Kuva: Marjut Laineen albumi

Naiset muistelevat, että Marjutilla oli tapana saattaa Marita leikkien jälkeen kotimatkalle ”Mannelinin kioskille asti”, sillä se sijaitsi tyttöjen kotitalojen puolivälissä, vastapäätä Naulan porttia.

– Olet sinä minua vieläkin joskus saattanut, kun olen ollut teillä iltaa istumassa, Marita huomauttaa, ja molemmat nauravat makeasti.

Ystävykset olivat aina samalla luokalla, myös kansalaiskoulussa Nanussa, jossa he opiskelivat liikelinjalla.

Huumori ja arjen tilannekomiikka ovat olleet aina vahvasti mukana heidän ystävyydessään.

– Muistatko, kun veljeni leikkasi tukkani aina ihan lyhyeksi, ja kun tulin hakemaan sinua, niin teidän isä huusi, että ”Nummen poik tul käymä!”, Marita nauraa.

– Niin, meillä on ollut aina hauskaa, emmekä ikinä ole riidelleet, myöntää Marjut.

Marita ja Marjut humputtelemassa Tukholmassa 1976. Seuraavalla viikolla siellä vihittiin "Silvia ja Kustaa". Kuva: Marjut Laineen albumi

Kansalaiskoulun jälkeen naisten tiet erkanivat, kun Marjut meni kauppaoppilaitokseen ja Marita töihin Satakunnan Kansaan. Ystävyys jatkui kuitenkin keskeytyksettä.

1969 Marjut aloitti työuransa Länsi-Suomessa tekstinvalmistuksessa, ja 90-luvulla hän siirtyi samoihin töihin Oy Pharma Facts -yhtiön palvelukseen.

Maritasta tuli huonekalujen ja sisustustuotteiden ammattilainen E-Kalusteen palveluksessa. Vuonna 1993 hän jäi pois yhtiöstä ja perusti oman sisustusliikkeen, Wanhan Rauman Piirongin.

– Olemme aina pitäneet yhteyttä. Silloinkin, kun muksut olivat pieniä, kyläilimme paljon toistemme luona, Marita selvittää.

– Nykyään harrastamme paljon kulttuuria; käymme yhdessä esimerkiksi konserteissa ja teattereissa, Marjut jatkaa.

Pysyväksi traditioksi on jäänyt jouluaaton glögihetki Maritan kodissa, jonne Marjut perheineen on kutsuttu joka joulu. Nykyisin jouluglögillä käyvät enää vain aikuiset, sillä lapsilla on jo omat perheet ja traditiot.

Naisten mielestä vanha ystävyyteen liittyvä toteamus: ”jaamme ilot ja surut keskenämme”, pitää hyvin paikkansa ainakin heidän kohdallaan.

– Ei ole olemassa asiaa, josta emme voisi toiselle kertoa. Olemme yhdessä kohdanneet elämän ilot ja murheen hetket, läheisten kuolemat, lasten ja lastenlasten syntymät sekä monet perhejuhlat, Marita Sjöroos kertoo.

– Tunnemme toisemme niin hyvin, että kun jompikumpi aloittaa lauseen, niin toinen voi hyvin jatkaa sitä, Marjut Laine vakuuttaa.

Marita Sjöroos (vas.) ja Marjut Laine ovat aktiivisesti mukana vuonna 2000 aloittaneessa 50-virtaa -ryhmässä, joka järjestää vuonna 1950 syntyneille hauskoja retkiä vähintään kerran vuodessa.