Tuure Mäntynen, 17, miettii suomalaisen ja saksalaisen juniorivalmennuksen eroja.
Treenimäärät ovat hänen mukaansa molemmissa maissa samoja, niin ovat myös lähes kaikki harjoitteet.
Suurin ero on kuitenkin asenteessa. Saksassa kaikki toiminta on täysin ammattimaista ja tavoitteellista.
– Suurin ero tulee juuri halusta. Kaikilla on hirveä halu voittaa jokainen tilanne ja halu näyttää, että on hyvä pelaaja.
– Suomessa moni vain tulee harjoituksiin ja peleihin. Ja lähtee sieltä kotiin, Mäntynen tuumaa.Mäntysen kolmen viikon joululoma on kohta ohi, ja tiistaina on edessä mieluinen lento takaisin Saksaan.
Hän on ollut osa perinteikästä 1. FC Kaiserslauternin organisaatiota vuoden päivät.
Siinä missä hän on huomannut kilpailullisuuden määrän uudessa ympäristössä, on hän huomannut muutoksen myös itsessään.
Suomessa hän on ollut ikäluokkansa lahjakkaimpia, mutta ammattilaisuuden tavoite on kirkastunut hänelle vasta hiljattain.
Ensimmäisiä kertoja ajatus hiipi häneen edelliskesänä, kun hän nousi FC Jazzin edustusjoukkueeseen.
– En ollut asiaa oikeastaan edes ajatellut. Olen aina pelannut jalkapalloa, koska se on hauskaa.
– Saksassa sen on aistinut ihan eri tavalla. Siellä kilpailu on aivan eri tasoa, kaikilla on tavoite siitä ammattilaisuudesta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.