SalBan Rasmus Hornin, 23, päässä pyöri monia asioita, kun joukkueen bussi ajoi lauantaina kohti Lahtea.
Muulle joukkueelle kulkuneuvon suunta tarkoitti yhtä vieraspeliä, mutta Hornilla kyse oli isosta paluusta kaukaloihin polvivammojen jälkeen.
Hänelle tuli täyteen lähes kolme vuotta siitä, kun hän viimeksi Salibandyliigaa oli pelannut.
– Tarkalleen kaksi vuotta, kymmenen kuukautta ja yksi päivä. Sen verran olin sitä lauantain peliä odottanut. Pysyin mukana pelissä paremmin kuin pelkäsin, Horn toteaa sunnuntaisen Indians-ottelun jälkeen.
Hornista jo se oli ”erittäin kivaa”, että sai vihdoin pelata. Paluupelissä tehty maali iskikin maalintekijän tunteisiin kovempaa kuin hän oli kuvitellut.
– Tunteikas tuuletus sallittakoon tuossa kohtaa. Ei se silti mikään ihmeempi tuuletus ollut, vähän raskaampi moukari, hän virnistää.Rasmus Horn oli ennen SalBaan siirtymistään pelannut liigaa lähes piste per peli -tahtiin ja iskenyt parhaalla kaudellaan Loviisan Torille 27 osumaa.
Vuonna 2015 nuoren lupauksen pelit kuitenkin jäivät karusti tauolle, kun playout-karsinnassa TPS-paidassa hänen eturistiside hajosi.
Polvi leikattiin, ja Horn siirtyi SalBaan toiveikkaana uusi alku mielessään.
Kuntoutus ei kuitenkaan edennyt odotetulla tavalla. Sen lisäksi puolitoista vuotta sitten polvi hajosi uudestaan raumalaisseuran harjoituksissa.
Hän ei siis ollut ehtinyt SalBa-paidassa pelata vaihtoakaan ennen lauantaita.
– Enemmän lauantain peliä jännitin kuin urani avausta. Tavallaan tämä on minulle kuin uusi ura, hän kiitteli saamaansa mahdollisuutta.Paluu tänä viikonloppuna oli Hornille tiukka rutistus, sillä heti sunnuntaina oli kotipeli Indiansia vastaan.
Hän pysyi sunnuntainakin pelissä mukana, mutta Indians oli vain vahvempi.
Hornin otteissa ei näkynyt mitään aristelua. Vain isokokoinen tuki oikeassa polvessa puhui hänen historiastaan.
– Eihän tuo polvi ihan kunnossa ole. Periaatteessa sieltä puuttuu edelleen se eturistiside, vaikka se on kaksi kertaa leikattu. Tuen kanssa pystyn pelaamaan.
Horn kuuli monia tarinoita siitä, että ilman eturistisidettä pelikentälle ei ole asiaa.
Hän kuuli myös toisenlaisia viestejä siitä, että joiltakin paluu on onnistunut.
Hän vain päätti kuulua jälkimmäiseen ryhmään.
– Tämä on vähän kuin viimeinen oljenkorsi nyt. Eihän tuo hyvä tilanne ole, että takaraivossa miettii seuraavan vamman tarkoittavan viimeistä vaihtoa.
Tämä on vähän kuin viimeinen oljenkorsi nyt. Eihän tuo hyvä tilanne ole, että takaraivossa miettii seuraavan vamman tarkoittavan viimeistä vaihtoa.
– Eikä sitä tietenkään pelissä ajattele, mutta aika paljon kaikkea tässä on melkein kolmen vuoden aikana ehtinyt pohtia, hän lisää.Henkinen helvetti.
Niillä sanoilla Horn kuvailee aikaa, jota hän kävi läpi polvea kuntouttaessaan.
Hän tiesi koko ajan, että pärjäisi menossa mukana, jos polvi vain antaisi mahdollisuuden palata.
Hän kävi SalBan peleissä, vaikka se ei aina henkisesti hyvältä tuntunutkaan.
– Piti tulla välillä näyttämään naamaani, että muistavat vielä minunkin olevan joukkueessa, Horn naurahtaa.
Sairastuvalla hän ei ajatellut pelkkää salibandyä. Luokanopettajan opintojaan hän kuvasi henkireiäksi, tavoitteeksi myös kaukalon ulkopuolella.
Hän pysyi kuitenkin positiivisena jopa silloin, kun hän joutui toisen kerran leikkauspöydälle.
Pelitossuja hän ei ollut kertaakaan naulaamassa lopullisesti, vaan paluu häämötti koko ajan hänen mielessään.
Huumori vei läpi kuntoutuksen, ja virne on vain levinnyt paluun jälkeen.
Kauan odotettu paluu on nyt takana, ja maalikin tehtynä.
Tämä on nyt kolmas kausi minulle SalBassa. Silti sain repiä tänään korkkaamattomat sukat paketista ja pelipaidoissakin oli laput tallella. Nyt on molemmat paidatkin korkattu. Tästä on hyvä jatkaa.
– Tämä on nyt kolmas kausi minulle SalBassa. Silti sain repiä tänään korkkaamattomat sukat paketista ja pelipaidoissakin oli laput tallella. Nyt on molemmat paidatkin korkattu. Tästä on hyvä jatkaa.
Nyt Hornilla on mahdollisuus luoda taas tarinoita kaukalossa.
– Olenkin nauranut, että tarinoita olisi kohta jo kirjaksi. Ei vain taida olla nimeä vielä sinne asti, hän naurahtaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.