Laitilalaista Niemikon perhettä voi hyvällä syyllä sanoa urheiluperheeksi, eikä ole väärin puhua vielä tarkemmin jääurheilusta.
Perheen lapsista Nora, 19, ja Nita, 17, pelaavat ringetteä ja jääkiekkoa, isoveli Nikokin, 22, kiekkoili B-junioreihin asti.
Isä Petri pelasi ikänsä jääkiekkoa ja jatkoi sen jälkeen valmentajana. Sittemmin hän on siirtynyt tyttäriensä perässä ringetteen.
Tällä kaudella Petri valmentaa sekä Jyskeen B-tyttöjen joukkuetta, jossa Nita pelaa, että edustusjoukkuetta, jossa Nora pelaa.
Äiti Minna on ollut jäähalleilla lähinnä toimitsijan ja katsojan rooleissa, koska ei kuulemma pärjää luistimilla. Sen sijaan hän pelaa tälläkin kaudella salibandya Kalannin Pallon kakkosjoukkueessa.
– Nykyään, kun olen muuttanut vielä omaan asuntoon, niin jäähallilla tapaa enemmän perhettä kuin kotona, Nora Niemikko naurahtaa.Sunnuntaina oli jälleen yksi sellainen päivä. Petri Niemikolla oli harvinainen vapaailta, joten hän oli katsomassa Noran peliä Raumalla.
– Jos en ole töissä, niin olen jäähallilla, Petri naurahtaa.
Nora puolustaa Lukon naisten liigajoukkueen takalinjoilla, kun ringettekiireiltään ehtii.
Hän voi samaistua isäänsä. Kovin montaa vapaapäivää – viikonlopuista puhumattakaan – ei ole hänelläkään.
Omien pelitouhujensa lisäksi Nora käy töissä paikallisessa kaupassa ja yrittää ehtiä vielä valmentamaan Jyskeen F-junnuja.
– Haluan tulla yhtä hyväksi valmentajaksi kuin meidän isä, Niemikko virnistää ja katsoo pukukoppikäytävälle tullutta isäänsä.
– Ei mitään toivoa, Petri Niemikko kuittaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.