Tekonurmella riittää vilskettä Uudessakaupungissa.
Kenttä on jaettu puoliksi, ja molemmissa päädyissä on kahden junioriluokan harjoitukset.
Jäähallin puoleisen päädyn poikaryhmä tosin näyttää niin suurelta, että siinä voisi olla kaksikin joukkuetta.
– Itse asiassa siinä onkin. Vielä syksyllä poikia oli kuusitoista, mutta nyt jo yli kolmekymmentä, Uudenkaupungin Pallokerhon 07-ikäluokan poikien joukkueenjohtaja Jonna Nurminen sanoo.
Kiinnostus ei ole koskenut pelkästään yhden ikäluokan harjoituksia, vaan parissa vuodessa UPK:n harrastajamäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti 170:sta pelaajasta 375 palloilijaan.
Yksi suuri syy siihen on seuran oma tekonurmikenttä, joka on nyt kolmatta kautta käytössä.
– Nuorimmissa lisäystä on tullut eniten, niin jalkapallokerhoihin kuin alempiin ikäluokkiin, seuran puheenjohtaja Kai Lahti toteaa.Kai Lahti muistaa hyvin ne pitkät keskustelut, jotka tekonurmesta on käyty. Sellaista oli toivottu kaupungilta aina 2000-luvulta lähtien, mutta haaveet eivät toteutuneet.
Keväällä 2014 tuli kuitenkin vastaan mahdollisuus, jota ei kannattanut sivuuttaa. Helsingissä vaihdettiin yksi vähän käytetty juniorikenttä, joka oli mahdollista ostaa.
– Se oli ollut nelisen vuotta käytössä ja maksoi vain 15 000 euroa. Siis todella sopuhintainen. Tosin sitä on nyt kaksikin kertaa siirretty, joten se vaatii vähän hoitoa enemmän.
Kaupunki osoitti kentälle paikan uimahallin ja jäähallin välistä, juuri sieltä minne seura oli sitä kaavaillut.
– Tässä oli jo loistava urheilukeskittymä valmiiksi. Uimahalli, Pohitulli, jäähalli, frisbeegolfkenttä. Kaikki lähellä.
UPK rakensi uuden harjoittelupyhätön junioreilleen talkoilla. Lahti muistelee, että kokonaiskustannuksena kenttä aitoineen maksoi alle 45 000 euroa.
– Oli helppo työ mennä pankkiin hakemaan tähän lainaa, kun tiesi, ettei tämä lyö ketään polvilleen.
Lahti muistuttaa, että kausimaksuja ei ole nostettu kentän rakentamisen tai sen hoitokulujen vuoksi kertaakaan.
– Sponsorien avulla olemme maksaneet jopa nopeutetussa aikataulussa lainaa pois. Ei sitä paljoa enää ole jäljellä, hän muistuttaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.