KOLUMNI: Susivaara vaanii nyt Pohjoiskehällä

Pohjoiskehän kouluun on tarkoitus rakentaa 924 neliön liikuntasali. Kuva: Hartela Länsi-Suomi Oy

Uudenkaupungin Sorvakko sai vuosituhannen taitteessa uuden yleisurheilukentän.

Tuohon maailmanaikaan Eurajoki oli seutukunnan yleisurheilumekka, ja suunnitteluvaiheessa uusikaupunkilaisprojektin taustahenkilöt kävivät esimerkillisesti kuuntelemassa, mitä pitäisi ottaa huomioon.

Eurajokelaisten viesti oli ytimekäs. Katsokaa, että kenttä on oikein päin.

Tyypillinen suomalainen urheilukenttä on pikajuoksujen kannalta väärin asemoitu, eli etusuoralla puhaltelee useimmiten vastatuuli.

Viesti ei mennyt perille. Uudessakaupungissa etusuoralla juostaan kohti merta, joten isoissa kisoissa alkuerät lasketellaan myötätuulessa takasuoralla ja loppukilpailut tuodaan pääsuoralle vastatuuleen.

Ja juoksijoita kiukuttaa.

Sorvakon kenttä sinällään on erinomainen. Se on silti tyypillinen esimerkki siitä, miten urheilupaikkaraken­tamisessa asiat voidaan tehdä lähes mallilleen, mutta jättää jotain todella oleellista huomioimatta.

Vastaavia esimerkkkejä on Rauman seudulla valitettavan paljon.

Lapin liikuntahallista tuli metrin verran liian kapea, jotta siellä voitaisiin pelata poikittain virallisia lentopallon ju­nioripelejä. Siis metrin.

Otan tuore monitoimisali ei paikallisen urheilun vinkkelistä tuonut helpotusta salipulaan. Koska siellä ei saa pelata pallopelejä, tilaan tutustumaan kutsuttiin vain kolmen seuran edustajat.

Rauman Naisvoimistelijat ja Rauman Cheerleadingseura totesivat katon jääneen turhan matalalle. Rauma Taekwondon silmin rakennus sentään oli erinomainen.

Äijänsuon talviharjoitteluhallissakin tehtiin aikanaan monta kompromissia. Sitä suunniteltaessa tilanne tosin oli poikkeuksellinen, koska halli rakennettiin tulipalossa tuhoutuneet tilalle ja pelissä olivat myös vakuutusyhtiön eurot.

Se ei silti poista faktaa, että hallin jalkapallokenttä on virallisiin peleihin alimittainen ja juoksurata suorakaiteen muotoinen.

Punttitilakin halliin ilmestyi vasta Lukon silloisen päävalmentajan Jukka Rautakorven mahtikäskyn jälkeen. Ja hyvä kun ilmestyi, sillä sen verran aktiivisesti sitä käyttävät niin urheilijat kuin kuntoilijatkin.

Raumalainen sisäpalloilu saa kaipaamaansa elintilaa syksyllä 2019, kun Pohjoiskehän koulu on valmis. Sen uumeniin syntyy myös liikuntahalli, johon mahtuu täysimittainen salibandykaukalo.

Tähän asti Rauman kaupungin alueella on ollut vain yksi sali, johon virallisen kaukalon saa mahtumaan: Kauppis, jossa SalBa pelaa liigapelejään.

Tosin vaikka Pohjoiskehän saliin saa täysimittaisen kaukalon, sen kunnollinen käyttäminen on asia erikseen.

Salista tulee 42 metriä pitkä ja 22 metriä leveä. Pinta-alaksi tulee siis 924 neliömetriä. Salibandykaukalon mitat ovat 40x20 metriä.

Kaukalo siis mahtuu, mutta mihin laitetaan vaihtopenkit – toimitsijapöydästä puhumattakaan? Turva-alueetkin tarvittaisiin, jos salissa aiotaan oikeasti pelata.

Salibandyliitto on ohjeistanut, ettei alle tuhannen neliön saleja rakennettaisi enää minnekään. Suunnitelluilla mitoilla Pohjoiskehän kouluun syntyy sali, josta tulee toiminnallisesti susi.

Alkuperäisissä suunnitelmissa salin mitat olivat 36x22 metriä. Kaupunki päätti joulukuussa käyttää kaavailemansa option ja pidentää salia kuudella metrillä. Se tuo 265 000 euron lisäkustannukset.

Otan monitoimisalia ei ole suunniteltu pallopeleihin. Kuva: Pekka Lehmuskallio

On selvää, ettei rahaa koskaan ole käytössä loputtomasti, mutta Pohjoiskehän koulukin on sen kokoluokan ja tärkeysasteen investointi, että asiat pitäisi nähdä seuraavan vuoden talousarviota pitemmälle. Rakennuksen voi olettaa palvelevan 30, jopa 50 vuotta.

Nykyisellä kustannusarviolla koulun hinta on 19,5 miljoonaa euroa. Budjettiin ei sopinut rakennusvaiheen kosteussuojaus huputtamalla.

Sen hinta olisi ollut 475 000 euroa. Iso raha toki, mutta suhteutettuna kokonaispottiin ei välttämättä enää olekaan. Asiat pitää laittaa perspektiiviin, sanoisi Lukon liigajoukkueen valmentaja Pekka Virta.

Jos vaakakupissa painavat riskit kosteusvaurioista, potentiaaliset sisäilmaongelmat, rakennuksen mahdollinen korjaustarve kymmenen vuoden sisään tai käyttöiän lyhentyminen, huputuksesta luopuminen kuulostaa väärässä paikassa säästämiseltä.

Yksiselitteisesti on vaikea ymmärtää, että jos investoidaan paljon rahaa johonkin tärkeään ja tarpeelliseen, miksi ei tehdä saman tien aukottoman kunnolla?

Vastaavia virheitä on tehty jo varsin monta. Lähimuistista voi kaivaa esimerkkeinä huonoista säästöistä esimerkiksi Nanun koulun remontin ja uimahallin laatat.

Miksi näistä virheitä ei opita, vaan otetaan uudelleen ja uudelleen samanlaisia riskejä säästösyistä? Korjaaminen maksaa nettona huomattavasti enemmän kuin se, että tehtäisiin heti loppuun asti kunnolla.

Samoin on vaikea ymmärtää, etteivät käyttäjiksi suunnitellut urheiluseurat ole mukana suunnittelussa. SalBalta ei ole kysytty, millaisia vaikutuksia toimintaan on, jos seinää siirretään metri sinne tai tänne.

Sen paremmin ei ole oltu yhteydessä olosuhdeasiat hyvin tuntevaan Salibandyliiton yhteiskuntasuhdejohtajaan Jari Kinnuseen.

SalBa ei myöskään tiedä, millainen lattia Pohjoiskehän kouluun on tulossa.

On selvä, ettei kaikkia voi aina miellyttää. Silti käyttäjiltä mielipiteen kysyminen on vähintä, mitä voi tehdä.

Pitää muistaa, että käyttäjät maksavat tavallaan kahteen kertaan nämä investoinnit. Ensin rakennusvaiheessa verovaroilla ja myöhemmin uudelleen tilavuokrina.

Käyttäjien tyytyväisyys ja kuuleminen on tästäkin syystä erityisen tärkeää.