Toni Reunasta odottaa legendaarinen Nordschleife – "Kaikki moottoriurheilijat sen radan tietävät"

Euralainen crosskart-kuljettaja Toni Reunanen sai palkinnoksi paikan Nordchleifesessa käytävästä kilpailusta.

Pituutta 20,8 kilometriä. Mutkia 73, joista 33 kääntyy vasemmalle, 40 oikealle.

Saksan Nürburgringin Nordschleifea pidetään moottoriurheilun mekkana. Paikkana, joka ei jätä ketään kylmäksi.Entinen F1-kuljettaja Jackie Stewart nimesi pitkin Adenaun metsiä kulkevan kilparadan Vihreäksi helvetiksi.

Uhreja rata onkin vaatinut, kuuluisin kolari lienee Niki Laudan onnettomuus vuonna 1976.

Euralaisen Toni Reunasen ajatuksen Nordchleifesta on sieltä toisesta ääripäästä. Rata on hänelle pitkäaikainen unelma, jonne pääseminen onnistuu tänä syksynä.

Hän nimittäin voitti kahdesta peräkkäisestä crosskartin cupmestaruudesta palkintokilpailun suosikkiradalleen.

– Kaikki moottoriurheilijat sen radan tietävät. Se on vain sellainen paikka, mikä pitää saada kokea, Reunanen kertoo.Keväällä Reunanen osallistuu radalla ajettavaan kuuden tunnin kestävyyskisaan BMW M3:n ratissa.

Hän huomasi nopeasti, että kevät ei tule yhtään liian aikaisin. Hän tiesi Nordschleifen maineen hyvin ja päätti harjoitella rataa pelikonsolillaan.

– Muistan kun ajoin sen pelissä ensimmäistä kertaa. Jos lähtisin sillä valmistautumisella sinne, niin en pääsisi kierrostakaan läpi. En ikinä.

Nyt Reunanen on kellottanut niin pelikonsolillaan kun järeämmällä simulaattorilla yli 200 kierrosta rataa ympäri.

Ennen reissua hän aikoo vielä hypätä rata-auton rattiin, jotta sekään osa-alue ei tulisi kisassa liian suurena yllätyksenä.Muuttujia silti riittää kilpailussa paljon. Asfaltin, betonin ja ratamaalausten sävyttämän radan oppiminen aivan täydellisesti on mahdotonta.

– Kun se on niin iso, niin siellä voi oikeasti toisessa päässä rataa sataa, toisessa ei. Pitkästä aikaa hieman jännittää, kun lähtee ajamaan, crosskart-ratoja hallinnut Reunanen myöntää.

Hänen selostusta kuunnellessa kisamatkassa sana palkinto kuulostaa hieman liioittelulta, kun valmistatutumiseen on kulunut useita kymmeniä tunteja.

– Eihän minun olisi pakko harjoitella. Voisihan sitä odottaa kevättä, hypätä lentokoneeseen ja ihmetellä siellä tilannetta. En vain usko, että kokemuksesta saisi mitään irti sillä tavalla.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut