Raumalainen Paratiisi ja Birka-varustamon värikkäät vaiheet

Birka Paradise rakennettiin Raumalla. Sillä on monta stressitöntä vuotta edessä.

| Päivitetty

Ahvenanmaalainen Birka-varustamo perustettiin kansanvarustamona 1971 nimellä Ålandslinjen, ajatuksella kuljettaa ruotsalaisia matkustajia verottomille ostoksille Ahvenanmaalle. Tämä liikenne oli alkanut jo 1960-luvulla useamman varustamon toimesta. Useimmin matkat tehtiin päiväreissuina, mutta joillakin laivoilla oli enemmänkin majoituskapasiteettiä.

Birka osti 1971–1972 Tanskasta kaksi runsaat kymmenen vuotta vanhaa matkustajalaivaa, jotka olivat ajaneet Kööpenhaminasta Osloon. Laivat saivat nimet Prinsessan ja Baronessan, ja ne maalattiin Ahvenanmaan lipun väreihin.Varustamolla oli vauhti päällä ja liikenne Tukholmasta Helsinkiin ja Pietariin aloitettiin 1973, mutta lopetettiin jo samana vuonna.

Alkuvuodesta 1978 Prinsessan korvattiin uudella saman nimen saavalla aluksella, joka oli entinen Saksan-kyntäjä Finnhansa eli ihan kunnon autolautta, jonka autokannelle kuitenkin rakennettiin hytti- ja huoltotiloja. Liikenne kasvoi ja kannattavuus oli hyvä.

Vuonna 1984 aika oli kypsä tilata ensimmäinen lyhytristeilyille suunniteltu uudisrakennus. Valmetin Helsingin telakka toimitti Birka Princess -aluksen keväällä 1986. Se jäikin Valmetin ensimmäiseksi ja viimeiseksi risteilyalukseksi. Tälla laivalla aloitettiin myös kesäviikonloppuisin kolmen, neljän päivän risteilyt Tukholmasta mm. Riikaan ja Bornholmiin. Laiva tunnetaan myös Varustamo-saippuasarjasta pääosasta Freja-nimisenä.

Liikenne kasvoi ja kannattavuus oli edelleen hyvä, joten alus kävi vähitellen pieneksi. Niinpä solmittiin vuonna 1989 Wärtsilän kanssa sopimus uudesta risteilijästä. Siitä piti tulla Birka Queen. Mutta sitten kävikin hullusti ja Wärtsilä Marine meni jo vuoden 1989 lopussa konkurssiin. Tilauskannassa oli Turussa Vikingille Cinderella, Athena, Kalypso sekä Siljalle Silja Symphony ja Silja Serenade – sekä tietysti Birkan laivat.

Martin "Iso-Masa" Saarikangas sai ylipuhuttua useimmat tilaajat menemään mukaan Masa-Yardsiin, joka rakentaisi laivat valmiiksi, mutta tietysti korkeampaan hintaan.

Tämä ei sopinut Birkalle ja tilaus peruuntui. Tuotanto oli vasta alkanut ja köliäkään ei oltu laskettu. Masa-Yards jatkoi kuitenkin laivan rakentamista hissukseen omaan piikkiin ja etsi sille uutta omistajaa. Vuonna 1992 se saatiin vihdoin luovutettua Majesty Cruise Linesille.

Birka oli siis varautunut uuteen laivaan vuodeksi 1991. Kun sitä ei tullut, tehtiin sen sijaan laajennustöitä Birka Princessiin. Oli sangen julkisesti tiedossa, että varustamo etsii uutta tonnistoa. Raumallakin tehtiin 1990-luvun lopulla useita projekteja Birkalle markkinointimielessä keskustelun ylläpitämiseksi.

Vuonna 2000 Birka oli teettänyt skissejä uudesta laivasta, jossa mullistavaa oli varsinkin Spa-konsepti ja keinotekoinen aurinko Pohjolan talvipimeyteen. Telakat laskivat hintoja, ja alustavien tarjousten jälkeen varustamo totesi että hups – siitä tulikin aivan liian kallis.

Alkoi aika yleinen prosessi telakkateollisuudessa, aikalisän otto ja halventamisyrityksiä. Kun oltiin pienennetty alusta noin 30 prosenttia, saatiin 177 metriä pitkä ja 28 metriä leveä 1800 matkustajan risteilyalus, jossa oli 734 hyttiä. Muistaakseni alun perin suunniteltiin 800 hyttiä, joten ansaintakyky ei laskenut kovin paljon.

Nyt hintahaarukka alkoi olla siedettävä ja tiukkojen neuvottelujen jälkeen päästiin esisopimukseen juhannuksen aikoihin. Loppuneuvottelut olivat aika oudot. Birkan toimitusjohtaja halusi neuvotella yksin Finnyardsin johtajan kanssa. Yrjö Julin oli juuri aloittanut ja oli aika vihreä monissa laiva-asioissa.

Minun roolini oli päivystää Maarianhaminassa lähellä olevassa kahvilassa tai puiston penkillä, jos Yrjö soitteli, ja kyllähän niitä kysymyksiä hieman tulikin, mutta hyvin hän pärjäsi. Ihan viimeisenä päivänä istuttiin vähän suuremmalla porukalla Birkan toimistolla, osittain erillisissä huoneissa, joiden välillä meklari sukkuloi.

Liittyi tähän inhimmillisiäkin piirteitä. Kun esisopimus oli sovittu, niin meidät kutsuttiin ulos illalliselle. Tosin Birkan johtaja Wiking Johansson kertoi, että hänen täytyy ensin käydä maalikaupassa: edessä oli viikonloppu ja ilman maalia ei olisi ollut kotiin tulemista.

Lomien jälkeen jatkettiin sopimuspaperien loppuunsaattamista, rahoitusjärjestelyjä ym. kunnes marraskuussa allekirjoitettiin lopullinen laivanrakennussopimus ja laiva sai rakennusnumeron 442. Mainittakoon, että rakennusajaksi sovittiin 24 kuukautta, mutta telakka teki kaikki ohjelmat 23 kuukauden tuotantoaikataululla, koska tuntuvat toimitussakot olisivat alkaneet juosta heti ensimmäisestä myöhästymispäivästä.

Birka Paradise saatiin menestyksellisesti toimitettua aikataulussa, marraskuun 8. päivänä 2004.

Luovutuksen jälkeen laiva lähti illansuussa ja saapui aamulla Maarianhaminaan yleisöesittelyä varten. Pienellä ryhmällä pääsimme muuten lähes tyhjään laivaan mukaan. Maarianhaminassa useat tuhannet ihmiset kävivät tutustumassa laivaan.

Illansuussa alus suuntasi Tukholmaan. Mukaan oli tullut joitakin satoja ahvenanmaalaisia kutsuvieraita. Aamulla kiinnityttiin perinteiseen Skeppsbron laituriin kastejuhlallisuuksia varten, joissa se sai nimen Birka Paradise. Kummiksi oli kutsuttu Arja Saijonmaa. Tulo Tukholmaan oli juhlallinen, koska vastassa oli varustamon Birka Princess, oli vesitykkiä ja tervehdyksiä sumutorveilla, suuren maailman malliin.

Laiva oli illansuussa täyttymässä sekä kutsuvieraista että maksaneista matkustajista. Silloin hyttien lukkojärjestelmä (se joka toimii magneettikorteilla) päätti lopettaa yhteistyön ja ihmiset jäivät moneksi tunniksi ilman hyttiään. Juhlaillalliseen valmistujille järjestettiin hätä-pukuhuoneet konferenssitiloihin ja loppujen lopuksi kaikki saivat hyttinsä loppuillasta.

Arja Saijonmaa piti tunteikkaan kummi-puheen illallisella, mutta pieni moka oli, että kesken puhetta tuli koko laivaan kuulutus ruotsiksi ”Korjausmies, ota yhteyttä valvomoon”. Tottunut miehistö olisi voinut yhdellä napilla eristää juhlatilan. No, Arja piti tauon ja jatkoi pokkana sen jälkeen. Muuten neitsytmatka Tukholmasta Maarianhaminaan meni aivan suunnitelmien mukaan.

Heti Tukholmaan paluu jälkeen alus aloitti arkisen raatamisena, 22 tunnin risteilyjä Maarianhaminaan. Kesäkuukausina täydennettynä kahden, kolmen päivän matkoilla Itämeren eri mielenkiintoisiin satamiin. Vuonna 2009 varustamo päätti liputtaa aluksen Ruotsiin. Kaksi vuotta myöhemmin Birkan suuromistaja Eckerö-varustamo osti loput osakkeet varustamossa ja fuusioi Birkan Eckeröhön.

Markkinointinimi Birka Cruises elää toki edelleen. Minulle tuntemattomista syistä laivan nimi muutettiin 2013 muotoon Birka Stockholm. Viime ja tänä vuonna Birka on tehnyt erikoisen risteilyn Tukholmasta pohjoiseen, jolloin tämä raumalainen risteilyalus on alittanut Höga Kusten -sillan, jonka 1800 metriä pitkä ja 16000 tonnia painava siltapalkki on rakennettu Raumalla, tosin 48 metriä pitkissä ”pätkissä”.

Todennäköisesti Birkalla on monta stressitöntä toimintavuotta jäljellä. Yhdeksän liityntälinjaa tuovat joka ilta ruotsalaisia matkustajia Stadsgårdskajenille, josta lähtö on klo 18 ja paluu vajaat 22 tuntia myöhemmin. Alun perin suurin osa miehistöstä oli Ahvenanmaan tai Suomen puolelta, mutta lipunvaihdon myötä ruotsalaisten osuus on kasvanut.

Edelleen Spa-osasto eli hyvinvointimaailma on tärkeä elementti laivan tarjonnasta. Sitä on jopa laajennettu hieman. Varustamo määritteli myös jo tarjousvaiheessa, että kaikille dieselmoottoreille piti asentaa katalysaattorit ja mitään nesteitä tai roskia alus ei päästä mereen.

Lisäksi määriteltiin, että aallonmuodostus pitää minimoida 12 solmun vauhdissa, eli Tukholman saariston nopeusrajoitusten mukaan. Tiedettiin, että tällainen runkomuoto alentaa hieman huippunopeutta, mutta sitä tämä tyylikäs rouva ajaa erittäin harvoin.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut